Varhaiskasvatuslain muutokset 2018 eivät ratkaisseet varhaiskasvatuksen ongelmia. Laissa määriteltiin uusiksi alalla työskentelevien nimikkeet ja lapsiryhmissä työskentelevien koulutustasovaatimukset. Suurena päälinjana oli, että korkeammin koulutettujen ammattilaisten määrää haluttiin nostaa. Lainmuutoksen seurauksena koulutettujen lastenhoitajien määrä lähti laskuun.
Työvoimapula on kriisiytynyt entisestään: opettajia ei ole saatavilla riittävästi ja lastenhoitajistakin on alueellisesti puutetta. Lakimuutos on aiheuttanut lähihoitajien siirtymisen muille sektoreille, sillä työpaikasta ei ole varmuutta.
Vastustimme lastenhoitajien määrän pudottamista ja ennakoimme, että alan työvoiman saatavuuteen tulee suuria vaikeuksia. Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien laskelmien mukaan kuntiin tarvitaan jo nykylain mukaisesti 2030 mennessä yli 15 000 varhaiskasvatuksen opettajaa ja sosionomia. Lisäksi päiväkotien henkilöstömitoitus on kiristymässä 2030, jolloin vain yksi kolmesta päiväkotien opetus- ja hoitohenkilöstöstä saa olla koulutukseltaan lastenhoitaja. Yli 4 000 ammattitaitoista lastenhoitajaa on jäämässä vaille työpaikkaa.
Lain tavoitteita ei tulla saavuttamaan ja henkilöstöpula varhaiskasvatuksessa tulee vain pahenemaan. Esitimme jo lakimuutoksia tehtäessä, että henkilöstörakenne olisi mahdollista toteuttaa alle 3-vuotiaiden kohdalla niin, että jokaisessa ryhmässä olisi kaksi lastenhoitajaa ja yksi varhaiskasvatuksen opettaja.
Alle 3-vuotiaiden varhaiskasvatuksessa painotus on perushoidossa ja hoivassa sekä kasvun ja kehityksen tukemisessa eri tavalla kuin koulunkäyntiin valmistautuvilla esikoululaisilla. Lähihoitajat ovat varhaiskasvatuksen ammattilaisia, jotka työskentelevät lähellä lasta. Lähihoitajalla on esimerkiksi lääkehoidon osaamista, jota ei ole muilla varhaiskasvatuksen ammattiryhmillä.
Riittävä määrä koulutettua henkilökuntaa ja pienet ryhmät on edellytys turvalliselle ja hyvälle varhaiskasvatukselle. Lapsella on oikeus rauhalliseen ympäristöön ja koulutetun ammattilaisen riittävään läsnäoloon. Jotta pienet ryhmät ja riittävä vuorovaikutus ovat mahdollisia, on ala pidettävä vetovoimaisena ja kaikkien ammattiryhmien osaaminen on otettava käyttöön lasten parhaaksi.