Pitänee minunkin lusikkani sotkea soppaan ja keskusteluun Rovaniemen teatteriin uhrattavista rahoista.
Ensinnäkin suurin käsitysvirhe lienee se, että remontti olisi tehty yksinomaan Rovaniemen teatterin tarpeisiin. Näinhän ei ole. Kyseessä on Lappia-talon remontti. Teatteri on vain yksi osa Lappia-taloa ja sen toimintaa, joskin teatteri ne suurimmat vuokrat maksaa ja yleisen käytännön mukaan vuokralaisella on oikeus vaatia vuokraamalleen tilalle kohtuullinen kuntoisuusaste sen käyttötarkoituksen huomioiden.
Ne puutteet, mitä teatterin puolelta olemme tarkastuksessa havainneet ja tiettäväksi tuoneet, ovat sen laatuisia, että ne haittaavat meille asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Ne eivät suoranaisesti tee toimintaamme mahdottomaksi, mutta vaikeuttavat sitä kyllä suuresti.
Teatteriesityksen tekeminen on monen osatekijän summa. Remontin jälkeen puutteita on lukemattomia ja ongelmia on sekä ylhäällä että alhaalla.
Esimerkiksi taas tippuu vettä katosta ja lavastenosturi temppuilee jatkuvasti. Jos verstas eli lavastamo olisi remontissa rakennettu maan tasolle, kuten se Aallon piirustusten mukaan olisi ollut mahdollista, eikä kahdeksantoista metrin syvyyteen maan alle, niin kyseisen nosturin aiheuttamilta ongelmilta olisi vältytty.
Yhden "ammattivalittaja" kansalaisen asiantuntematon valittaminen on nyt johtanut siihen, että lasku on lavastenosturin kohdalla moninkertainen ja koko toiminto ongelmallinen. Jos valittaa, pitäisi olla asiantuntemusta ja kokemusta valitettavasta asiasta. Sitähän tällä henkilöllä ei ollut, ja nyt me maksamme laskua. Tämä vain yksi esimerkki vaikeuksistamme.
Kerran eräs herrasmies kysyi minulta vakavissaan: Hän tietää, että illat te näyttelette ja yöt te ryyppäätte, mutta mitä te teette päivisin? Tämä lienee valitettavasti vieläkin käsitys työstämme, ennen kaikkea näyttelijöiden työstä.
Minäpä hieman valaisen. Ensinnäkin. Teatterialan palkat ovat surkeat, varsinkin jos huomioi että meillä on teatterissa kahdeksan tunnin työpäivät, kuten yleensä työelämässä on tapana, mutta meillä on kuuden päivän työviikko. Kun muut ovat vapaalla, me olemme töissä, koska esitykset ovat iltaisin, kuten kyseinen herrasmieskin tiesi kertoa ja etenkin joululomien aikaan yleisö kaipaa teatteria.
Voin vakuuttaa, että öitä me emme ryyppää, sillä päivisin me harjoittelemme. Kello 10 alkavat harjoitukset ja kello 14 alkaa tauko ja taas kello 18 alkavat iltaharjoitukset tai valmistautuminen esitykseen, joka loppuu yhdeksän ja kymmenen välillä. Se tietää kahdeksaa tuntia päivässä luovassa tilassa olemista. Se on rankkaa. Jos joku ei usko, suosittelen kokeilemaan.
Hyvää kesää ja tervetuloa taas syksyllä teatteriin. Teitä katsojia varten me tätä teemme.