Rovaniemellä allekirjoitettiin viime marraskuussa valtuustosopimus. Vastustin sitä, koska puolueiden ääni hukkuu sopimukseen, joka kaventaa demokratiaa. Sopimus ei ole juridisesti sitova, eikä siihen voida nojata tiukassa paikassa.
Alle vuosi on kulunut, ja sopimuksesta tuntuu lipeävän yksi jos toinenkin valtuutettu – ainakin puheissa. On esiintynyt myös käytöstä, jossa poliitikko sanoo oman, sopimuksen vastaisen kantansa asioihin, mutta lisää, että: "- mennään kuitenkin sopimuksen mukaan".
Tämä ei ole ainakaan lisännyt politiikan uskottavuutta – vaikka uskottavuuden palautus oli eräs sopimuksen kantavista ideoista. Uskottavuutta murentaa myös se, ettei valtuustosopimukseen nojaten kenenkään tarvitse halutessaan perustella päätöksiä tai olla välttämättä mitään mieltä asioista, koska "asia on kirjattu valtuustosopimukseen".
Valtuustosopimuksen agendalle on tuntunut nousevan myös ”riitelyn” vähentäminen päättäjien kesken. Tosiasiallisesti halutaan vähentää sitä, mikä on demokratian perustaa eli avointa ja moniäänistä keskustelua päätettävistä asioista. Sopimus saattaakin heikentää äänestäjän "kuluttajansuojaa" ja on omiaan toimimaan kansanvallan etua vastaan.
Valtuustosopimus lienee kääntynyt jo osittain itseään vastaan lisäten ihmisten epäluottamusta ja hämmennystä politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan. Olisikin ensisijaisen tärkeää, että yhteisistä asioista keskustellaan avoimesti ja perusteellisesti – jokaisen poliitikon omalla äänellä. Päätökset pitää pystyä tekemään julkisesti perustellen ihmisille. Kabinettipolitiikka on nähty, tarvitsemme avoimuutta ja inhimillisyyttä, emme tyhjiä tahdonilmauksia.