Ihmisen ja Jumalan suhde on hengellisen elämän keskeinen mysteeri: Henkilökohtainen salaisuus meille jokaiselle. Valon odottaminen on merkittävää hengellisessä elämässä. Esimerkiksi koko adventinaika on Jeesuksen, maailmaan syntyvän Vapahtajan ja todellisen Valon odottamista.
Raamattu puhuu paljon Valosta. Jesaja lupaa valon loistavan pimeydessä vaeltavalle kansalle. Psalminlaulaja löytää turvansa Jumalasta pimeyden keskellä. Puhuttelevia kohtia olisi paljon. Minulla on tapana antaa lempikohtani Raamatusta perintönä rippilapsilleni, koska siinä on mielestäni sanottu kaikki mitä toiselle voi elämänohjeeksi antaa, Matteuksen evankeliumin Valona maailmassa (Matt. 5:14–16): ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”
Johanneksen evankeliumissa ja kirjeissä Kristuksen valo loistaa jo näkyvästi: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa (Joh. 1:4–5).” Jeesus lähetti seuraajansa valaisemaan hänen valollaan maailman pimeyttä. Valona loistaminen on Jeesuksesta todistamista niin, että uskon liekki saa levitä sydämestä sydämeen. Se on todistamista Jeesuksen pelastavasta ristinkuolemasta ja hänen ylösnousemuksestaan. Valona loistaminen on todistamista Jumalan rakkaudesta ja sen viemistä eteenpäin.
Matkallani vuosikausia sitten löysin mielestäni osuvan vertauksen: ”Me olemme heijastimia, ja Jumala on valo. Heijastin on vain pala muovia, mutta kun valo osuu siihen, se loistaa kauas.” Kun uskomme, näemme Jumalan kirkkauden. Jeesus sanoo: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo (Joh. 8:12).” Yksi kirkas valo loistaa, ja se vie meidätkin perille.
Jane Fagerström
Seurakuntapastori
Tornion seurakunta