Jaakko Heikkilän valokuvanäyttelyssä kiviset kerubit ja puiset valtiattaret rinnastuvat itsetietoisiin mutta vaatimattomiin ihmisiin. Kaikki on verhottu outoon hiljaisuuteen. Vesi tuntuu loiskuvan katsojan varpaille.
Venetsian aateliset puhuvat mielellään "todellisesta aateluudesta". Se on sydämessä, ei lompakossa tai pankkitileillä.
Vanhojen sukujen patriisien elämä näyttää enemmän askeettiselta kuin ylelliseltä. Huoneet tuntuvat liian avarilta ja sohvat pieniltä.