Belgian ranskankielisen alueen pääkaupunki näyttää maanantaina nurjaa naamaa. Pilvet viistävät maata ja peittävät hienon näkymän alas jokilaaksoon. Vallonian punakeltainen lippu lepattaa yksin sateessa jyhkeän linnoituksen huipulla.
Viime päivinä vallonit ja heidän pääkaupunkinsa Namur ovat näyttäneet hampaansa koko Euroopalle. Vallonia on jäänyt sinnikkäästi seisomaan EU:n kauppapolitiikan tielle. Alue kieltäytyy hyväksymästä EU:n ja Kanadan vapaakauppasopimusta, joka tarvitsee jokaisen EU-maan hyväksynnän. Belgia ei pysty antamaan sitä ilman vallonien ja muun ranskankielisen väestön tukea.
EU ja Kanada ovat taivutelleet valloneja hiki päässä puolelleen. Maanantaina Vallonian aluehallitus hylkäsi taas kerran heille tarjotun kompromissiesityksen.
Ammattijärjestöjen edustajat ovat kerääntyneet miltei joka päivä Namurin parlamentin edustalle pitämään päättäjiensä puolia. Mistä oikein on kyse?
Belgian työntekijöiden keskusliitto saa luvan valottaa asiaa. Namurin aluesihteeri Guy Fays ottaa lämpimästi vastaan työhuoneessaan ja tarjoaa kahvia. Se on reilun kaupan merkkiä, hän tähdentää.
Fays aloittaa pitkän luennon vapaakauppasopimusten ongelmista. Se on tuttua vapaakaupan vastaista kritiikkiä: sopimukset antavat liikaa valtaa suuryrityksille ja niiden investointisuoja on epädemokraattinen.
- Sopimusten luvataan tuovan kasvua ja työpaikkoja, mutta sitä ei ikinä tapahdu.
Näkemys heijastelee maatalousvaltaisen ja korkeasta työttömyydestä kärsivän Vallonian huolia. Kanada-sopimuksen pelätään johtavan halpatuontiin ja vievän viimeisetkin työpaikat.
- Vallonia ei ole yksin, Fays painottaa ja viittaa kansalaisyhteiskunnan tukeen eri puolilla maailmaa.
Sankareita vai idiootteja?
Brysselissä vallonien vastarinta aiheuttaa harmaita hiuksia. EU-pääkaupungissa vitsaillaan, että unionin ongelma ei olekaan enää demokratiavaje, vaan demokraattinen ylijäämä: reilun kolmen miljoonan asukkaan aluehallinto onnistuu ottamaan koko EU:n ja Kanadan panttivangikseen.
Fays sanoo vallonien käyttävän vain demokraattista oikeuttaan: EU:ssa haluttiin, että Kanada-sopimus pitää hyväksyttää jokaisessa jäsenmaassa.
- Oli ehkä väärin heiltä päättää niin. Minusta se on vain hyvä asia.
Vallonien sitkeys on poikinut vertauksia Asterix-sarjakuvaan, jonka sankarit jäivät viimeisinä sotureina vastustamaan Rooman imperiumia. Vapaakaupan puolustajille taas vallonit näyttäytyvät idiootteina, jotka tuhoavat EU:n kauppapoliittisen uskottavuuden ja toimintakyvyn.
Fays hymyilee Asterix-vertaukselle: Vallonia oli osa Asterixin kotimaata Galliaa, joka yritti pyristellä Rooman imperiumia vastaan. Nykypäivään vertaus ei kuitenkaan hänen mielestään päde.
- Kyse ei ole mistään Asterixin taistelusta kanadalaista imperiumia vastaan. Emme pelkää kanadalaisia, pelkäämme suuryrityksiä, jotka vievät työpaikkamme.
Kuinka kauan Vallonia sitten aikoo pitää puoliaan? Aluehallituksen pääministeri Paul Magnette on pitänyt koko ajan ovea auki jatkoneuvotteluille. Aikaa pelaamalla hän voi osoittaa, että vallonit saavat äänensä kuuluviin.
- Sopimusta on neuvoteltu vuosia. Ei ole kestämätöntä, että siitä neuvotellaan vielä kuukausia, Fays sanoo.
Namurin asukkailta on vaikea saada mitään mielipidettä teknisestä Kanada-sopimuksesta. Asetelma on kuitenkin heille selvä.
- Se on taistelu Daavidin ja Goljatin välillä, sanoo Julian Ranseg linnoituksen juurella.
Yli kolmen miljoonan asukkaan Vallonialla on useita syitä, miksi se on noussut vastustamaan EU:n ja Kanadan vapaakauppasopimusta.
CEPS-ajatuspajan tutkija Guillaume Van der Loo arvioi, että Vallonialla on asiaperusteensa pelätä sopimusta, mutta taustalla on myös sisäpolitiikkaa ja perinteistä puoluepolitiikkaa.
Vasemmistotaustainen aluehallinto pystyy päätöksellään lyömään kiilaa Belgian sisällä, jossa varakkaampi pohjoinen ja liittohallitus ovat keskustaoikeiston vallassa. Sosialistit jäivät viime vaaleissa ilman paikkaa maan hallituksessa, mitä ei ole tapahtunut vuosikausiin.
Vallonien kritiikki nousi julkisuuteen voimalla vasta muutama viikko sitten, mutta Van der Loon mukaan aluehallinto oli kertonut huolistaan jo aiemmin. Kuten monet kansalaisjärjestöt myös vallonit ovat nostaneet huoleksi sen, miten yritysten ja valtioiden väliset riidat ratkotaan eli tarvitaanko tätä varten ylikansallista sovitteluelintä. Toistuvasti esillä on myös se, heikentyykö ympäristönsuojelu tai esimerkiksi ruokaturvallisuus, kun sääntelyä Euroopan ja Kanadan välillä yhdenmukaistetaan.
Huolia pyritään hälventämään poliittisella julistuksella, joka ohjaa sopimuksen tulkintaa.
Van der Loo muistuttaa, ettei julistuksella muuteta itse sopimusta, vaan ohjataan sen tulkintaa. Hän epäilee, ettei julistus välttämättä riitä aluehallitukselle.
- Olen henkilökohtaisesti silti vakuuttunut, että ratkaisu on mahdollista löytää, Van der Loo sanoo STT:lle.
