Val­de­ma­rin lavalla soi tänä kesänä Irwin

– Toivottavasti tästä kesästä jää käteen muutakin kuin pahvilaatikoita, nauraa tuottaja Hannu Friman (keskellä), jonka käsialaa on Valdemarin kesäteatterin tämän kesän musiikkinäytelmä. Lavalla nähdään myös aiemmilta vuosilta tuttu Jarno Jokiharju ja uusi kasvo Henna Linné.

Kuva: Jouni Porsanger

– Toivottavasti tästä kesästä jää käteen muutakin kuin pahvilaatikoita, nauraa tuottaja Hannu Friman (keskellä), jonka käsialaa on Valdemarin kesäteatterin tämän kesän musiikkinäytelmä. Lavalla nähdään myös aiemmilta vuosilta tuttu Jarno Jokiharju ja uusi kasvo Henna Linné.

Kuva: Jouni Porsanger

Valdemarin kesäteatterin moottori Hannu Friman kertoo ansainneensa ensimmäiset tienestinsä 1960-luvulla Irwin Goodmanin laululla. Ei tippa tapa oli silloin varsin tuore hitti, eikä Friman itse ollut paljon vanhempi, noin kolmevuotias.

– Lauloin sitä kerrostalomme rakennusmiehille ja sain palkaksi aina pahvilaatikon.

Pari vuosikymmentä nuoremmat kesäteatterikollegat Jarno Jokiharju ja Henna Linné purskahtavat nauruun. Oikein pahvilaatikon! Friman kuitenkin tähdentää, että palkka oli ajan arvoon nähden varsin hyvä.

– Ei pahvilaatikoita ollut silloin joka paikassa!

Kirjoittamisen kynnys nyt ylitetty

Irwinin musiikki on tämän kesän Valdemarin kesäteatterinäytelmän ydin. Friman on elänyt lapsuuden ja nuoruuden, jossa Irwin oli kaiken kansan ykköstähti, ja Valdemarin lavallekin hän on toivonut Irwiniä jo pitkään. Sopivaa käsikirjoitusta ei ole vain pälkähtänyt päähän ennen kuin viime talvena bangkokilaisella parvekkeella.

Jos Irwinin tuotanto tarjosi 3-vuotiaalle Frimanille ensiaskeleet esiintyjän uralla, se tarjoaa myös 55-vuotiaalle Frimanille jotain uutta. Ennen tätä teatterityön moniosaajana tunnettu mies ei ole koskaan tehnyt yhtään näytelmäkäsikirjoitusta. Nyt on. Irwinin musiikin ympärille rakentuva näytelmä Vain elämää... ei sen enempää on hänen esikoisnäytelmänsä. Mentorina työlle on toiminut aiemmat musiikkinäytelmät käsikirjoittanut Esko Janhunen.

– Esehän on koulutukseltaan opettaja. Lähetin käsikirjoituksen hänelle luettavaksi saatesanoilla, että se on kansakoulun kutosen keskiarvolla kirjoitettu.

Palaute oli hyvää. Friman on kirjoittanut näytelmän useaan kertaan uusiksi, ja viimeisen muotonsa se sai vasta harjoitusten myötä.

Vaikka Friman nauraa omille lähtökohdilleen kirjoittajana, koko tarina ei ole kepeä.

– Minulta on aina kysytty, että osaatko lukea tai kirjoittaa – tästä tummasta olomuodostani johtuen. Minulle on tullut siihen sellainen kynnys lapsuudesta asti, kun sitä epäiltiin niin kovasti, että en ikinä opikaan kirjoittamaan, Friman sanoo.

Katso alta ote näytelmän harjoituksista:

Uutta on päässyt oppimaan myös teatterin uusi kasvo, Henna Linné. Teatteri-ilmaisun ohjaajaksi kouluttautunut ja alan töitä monipuolisesti tehnyt Linné muutti Rovaniemelle pari vuotta sitten opiskellakseen fysioterapeutiksi. Jos Jokiharju ja Friman uivat syvällä viihdeteatterin parissa, Linnélle samaan rytmiin pääseminen on ollut iso työ.

Hänen oppinsa ovat draamanäyttelijän, minkä myötä hän kertoo, että yritti pureutua Frimanin käsikirjoittamiin hahmoihin henkilöanalyysin kautta. Opinpolku on ollut sekä työläs että huvittava. Linné muun muassa kertoo saaneensa muulta työryhmältä alkuun palautetta, että hän näyttää lavalla kovin vihaiselta.

– Enpä ole kyllä kenenkään nähnyt tekevän noin pitkää matkaa harjoitusvaiheessa, Friman säestää.

Käsikirjoittaja-ohjaaja onkin kiteyttänyt Linnén mukaan Valdemarin kesäteatterin olennaisimman olemuksen hyvin: Me teemme teatteriviihdettä, emme teatteritaidetta.