Vain uniikit sel­viä­vät jatkoon yli­opis­to­tais­tos­sa

Onko järkeä opettaa kauppatieteitä ja fysiikkaa kymmenessä tai saksan kieltä kahdeksassa suomalaisessa yliopistossa? Kaikkien mielestä ei ole.

- Meillä on ollut taipumus ajatella, että professuurit ovat ikuisia. Joskus pitää myöntää, että jonkun oppiaineen aika omassa yliopistossa on ohi ja alkaa suunnata opetusta ja tutkimusta tulevaisuudelle tärkeisiin aloihin, toteaa Aalto- yliopiston rehtori Tuula Teeri. Hän oli mukana kirjoittamassa Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan keväistä analyysia, jossa vaaditaan yliopistoyksiköiden karsimista rajulla kädellä.

Suomen yliopistokenttä on liian pirstaloitunut. Tarjolla on liikaa samaa liian monella paikkakunnalla.

Tähän lopputulokseen on tullut viime aikoina kaksi toisistaan riippumatonta yliopistojen tulevaisuutta pohtinutta työryhmää.

Eva puolittaisi Suomen yliopistojen 272 opetus- ja tutkimusyksikön määrän 140:een karsimalla päällekkäisyyksiä ja suurentamalla yksikkökokoja. Sen mukaan pienet yksiköt eivät pysty tuottamaan riittävän laadukasta tutkimusta ja opetusta.

Myös tutkimus- ja innovaationeuvosto suosittelee päällekkäisyyksien karsimista ja profiloitumista vahvuusaloille.

Poliitikoista ja asiantuntijoista koostuvan neuvoston mukaan muutos edellyttää kokonaisista koulutus- ja tutkimusaloista luopumista.

Työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto uskoo, että yliopistoja odottaa pitkällä tähtäimellä selviytymistaistelu, jossa pärjäävät parhaiten ne, jotka löytävät vahvuutensa.

- Lyhyellä tähtäimellä olisin yllättynyt, jos se tarkoittaisi kokonaisten yliopistojen poistumista keskeisiltä paikkakunnilta. Kysymys lienee enemmänkin yhdistymisistä ja työnjaosta.

Oulun yliopiston hallituksen varapuheenjohtajana toimiva Murto on sitä mieltä, että yliopistot eivät ole vielä täysin ottaneet itselleen uuden yliopistolain ja rahoitusmallin suomaa valtaa ja vastuuta.

- Yliopistojen hallituksilla on aidosti aikaisempaa olennaisesti suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa yliopiston profilointiin ja toimintatapoihin. Mahdollisuudesta on käytetty kuitenkin vasta murto-osa. Nyt on kyse siitä, onko kykyä ja halua toimia, Murto sanoo.

Hän suhtautuu tulevaisuuteen optimistisesti.

- Minulle ei ole olennaisin kysymys, opetetaanko saksaa monessa paikassa tai onko Seinäjoella tai Porissa filiaali. Kysymys on enemmänkin siitä, minkälaisen kunnianhimon, organisaatiorakenteet ja toimintatavat yliopistot valitsevat.

Päällekkäisyyksien poistaminen ei tarkoita automaattisesti maakuntayliopistojen alasajoa. Pienikin yliopisto voi erikoistua.

Esimerkiksi Lapin yliopistossa on luovuttu aineista, jotka ovat päällekkäisiä muiden yliopistojen kanssa, ja keskitytty vahvoihin aloihin kuten arktiseen tutkimukseen ja matkailuun.

Tampereella yliopisto, teknillinen yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat puolestaan lähteneet yhdessä rakentamaan kansainvälisesti kilpailukykyistä osaamiskeskittymää, jollaisia Teeri kaipaisi Suomeen lisää.

- Metsäteollisuus on hyvä esimerkki: se on työllistänyt kauan, meillä on raaka-ainetta ja osaamista. Miten järjestetään alan tutkimus parhaiten? Teeri pohtii.

Eva uudistaisi yliopistojen työnjakoa myös siten, että osa yliopistoista voisi keskittyä kandidaattien, osa maisterien ja vain pieni osa tohtorien koulutukseen. Teerin mukaan siinä olisi järkeä.

- Monet alat tarvitsevat kieliä tai kauppatieteen perusopintoja sivuaineopintoina. Ne voitaisiin tuottaa osittain etä- ja vierailuopintoina. Ei silloin tarvita opinto-oikeutta tohtoriksi asti.

Murto uskoo EU-yhteensopivien tutkintojen tulevan asteittain.

- Liike-elämän näkökulmasta katsottuna meillä tulee yliopistoista ylikoulutettua, liian vanhaa porukkaa. Suomalainen pääsee yliopistoon siinä vaiheessa, kun hänen kansainvälinen kilpailijansa Euroopassa valmistuu.