Vaimon muis­ti­sai­raus yllätti kesken työ­elä­män ja sen tun­nis­ta­mi­nen oli vaikeaa – "Ei sitä en­sim­mäi­se­nä ala miet­tiä, onko toi­sel­la muis­ti­sai­raus"

Lukijan juttu: Ensi viikolla vietetään Muistiviikkoa, ja sen yhteydessä Rovaniemelläkin on tarjolla paljon ohjelmaa.

Muistisairaus yllätti Vuokko Hakosen ja Timo Lindholmin kesken aikuisuuden. Molempien eläkevuosien piti olla vielä kaukana edessä.
Muistisairaus yllätti Vuokko Hakosen ja Timo Lindholmin kesken aikuisuuden. Molempien eläkevuosien piti olla vielä kaukana edessä.
Kuva: Timo Lindholm

Kun Vuokko Hakonen alkoi viitisen vuotta sitten toistaa samoja asioita, Timo Lindholm ei epäillyt 56-vuotiaan vaimonsa muistia.

– Niinhän me kaikki kerromme samoja asioita. Kun on oltu pitkään yhdessä, asiat pakostakin toistuvat. Ei siinä ensimmäisenä ala miettiä, olisiko toisella muistisairaus vai ei, Lindholm sanoo.

Samoihin aikoihin hänellä itsellään alkoivat työt vähentyä merkittävästi. Lindholm on työskennellyt vuosia free lancer -valokuvaajana. Mediatalojen tutut yhteistyökumppanit vaihtuivat kuka eläkkeelle ja kuka muihin tehtäviin, ja luottokuvaajan keikat katosivat.

– En ehkä osannut arvioida sosiaalisen median vaikutusta omaan työhöni. Tilanne tuli yllätyksenä.

Alzheimer tuli varkain

Kun perheen lapset olivat pieniä sekä Hakonen että Lindholm toimivat yrittäjinä. Lasten varttuessa Hakonen alkoi kouluttautua, ja hän luopui käsityöalan pienyrittäjyydestä. Sinnikäs aikuisopiskelija suoritti työn ohella kaksi maisterin tutkintoa, ja viihtyi nuorten parissa työelämässä.

Lindholm ehti jo ajatella, että vaimon palkkatyö Rovaniemen koulutuskuntayhtymän ja kaupungin palveluksessa turvaa toimeentulon eläkeikään saakka.

Kaikki kuitenkin muuttui, kun Alzheimerista tuli kuin varkain perheenjäsen.

– Vuokko työskenteli koulukuraattorina. Työnantaja vaihtui, ja työhön liittyviä kokouksia oli eri paikoissa kuin aiemmin. Yllättäen hän ei enää muistanutkaan, mihin piti mennä, ja siirtymät alkoivat olla vaikeita. Varsinainen työ sujui kuitenkin ilmeisesti ilman ongelmia, joten tilannetta oli vaikeaa tunnistaa.

Monien vaiheiden jälkeen diagnoosi vahvistui vuonna 2017, ja Hakonen pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle. Pariskunta osallistui Kelan sopeutusvalmennuskurssille, ja siellä todellisuus avautui: kyseessä on etenevä sairaus.

Lehti-ilmoituksen perusteella Lindholm hakeutui Lapin Muistiyhdistyksen tilaisuuteen, ja nyt hän on yhdistyksen hallituksen jäsen. Hakonen osallistuu mielellään työikäisenä sairastuneiden ryhmätoimintaan. Yhteinen kokemus on, että yhdistys helpottaa arkea.

Muistisairaasta pitää pitää hyvä huoli

Pariskunnan arki on tarkkaan rytmitettyä: paljon liikuntaa, hyvää ruokaa, ystävien tapaamista ja riittävästi lepoa. Pienet irtiotot kodin ulkopuolelle ovat tärkeitä, sillä ne auttavat molempia jaksamaan.

Vähitellen arkiset askareet Ounasrinteen omakotitalossa ovat siirtyneet Lindholmin vastuulle, sillä Hakosen osaaminen heikkenee, ja tekemiset vaativat erityistä ohjausta ja valvontaa.

Hakonen ei karkaile, mutta Lindholmista tuntuu pahalta, kun vaimo pakkaa tavarat ja ilmoittaa muuttavansa äidin luo Ouluun.

– Meillä on saattanut olla todella hyvä päivä, ja Vuokko on ollut iloinen ja keskittynyt asioihin. Hetken kuluttua hän on lähdössä äitinsä luo lapsuudenkotiin. Äiti tosin on kuollut jo vuosia sitten.

Aiemmin Lindholm seurasi muistisairaiden omaisten keskusteluryhmää Facebookissa, mutta hän ei kestänyt lukea niitä.

– Muistisairaita kohdellaan ja hoidetaan usein huonosti. Joskus teki mieli sanoa omaisille, että viekää se muori ulos, antakaa hyvää ruokaa, käyttäkää saunassa ja sitten nukkumaan. Ihminen voi paremmin, kun häntä kohdellaan hyvin eikä syötetä vain myrkkyjä.

Muistiyhdistys on tarjonnut Lindholmille työelämää korvaavan yhteisön, antanut tietoa ja tukea sekä opettanut elämään vaimon sairauden kanssa.

– Tulevaisuutta en halua ajatella, sillä tiedän, miten tämä menee. Yhteisiin eläkevuosiimme oli aivan muita suunnitelmia, mutta nyt elämme päivän kerrallaan.

Maarit SimoskaKirjoittaja on Lapin Muistiyhdistyksen muistiasiantuntija.
Ensi viikko on Muistiviikko

Ensi viikolla vietettävä valtakunnallinen Muistiviikko näkyy Rovaniemelläkin tapahtumina ja luentoina. Viikon aikana on tarkoituksena korostaa sitä, että muistiasia on meidän kaikkien asia.

Teemaviikko alkaa Rovaniemellä Muistitansseilla ravintola Valdemarissa maanantaina 21. syyskuuta. Tanssit toteutetaan koronarajoitukset huomioiden, ja menosta vastaa Kunnan Pojat.

Tiistaina on luvassa kaksi luentoa kaupunginkirjastolla. Päivällä yleisö saa rautaisannoksen tietoa siitä, mitä asumispalveluja Rovaniemen kaupunki voi tarjota muistiperheille ja mitä nämä palvelut maksavat. Aiheesta kertovat kaupungin viranhaltijat.

Illalla geriatri Kimmo Määttä kertoo, missä vaiheessa muistipulmista on syytä huolestua.

Torstaina kaupunginkirjastolla keskustellaan päivällä siitä, mistä muistiperhe voi saada apua kriisitilanteessa tai silloin, jos perheessä on väkivallan uhkaa.

Asiantuntijoina ovat kriisityöntekijä Pirjo Lehmuskoski ja vastaava sosiaalityöntekijä Johanna Karjalainen Lapin Ensi- ja turvakodilta.

Illalla lähihoitaja Pertti Kivimäki opastaa, miten esimerkiksi hoitotyössä voi kohdata muistisairaan arvostavasti.

Viikon aikana on tarjolla muun muassa etäluento ja elokuvan ensi-ilta. Viikko päättyy Muistimessuun Korkalovaaran kappelilla. Messu on tavanomaista lyhyempi ja messussa lauletaan tuttuja virsiä.

Muokkaus 21.9. Lisätty maininta, että kyseessä on Lukijan juttu.