Madridin suurimmalla rautatieasemalla käy kova vilske. Liikkeellä on satoja ja taas satoja ihmisiä. Työmatkalaisia, lomalaisia, sukuloimaan menijöitä.
Raiteelta toiselle vievät liukuportaat. Ihmiset rynnivät ja tungeksivat, menevät toistensa ohitse ja etuilevat.
Jonossa seisoo kiltisti omalla paikallaan myös suomalainen vaihto-opiskelija Johanna Mäkelä . Odottamassa omaa vuoroaan päästä portaille.
–Mietin siinä, että mitä ne sieltä säntäilee. Sitten havahduin siinä jonossa seisoessani siihen, kuinka suomalaisesti ajattelinkaan, naurahtaa Mäkelä nyt, vuosi vaihtokokemustensa jälkeen.
Mäkelä asui Madridissa keskustan tuntumassa viiden hengen kimppakämpässä kolme ja puoli kuukautta, syyskuusta jouluun. Tullessaan Madridiin matkalaukkujensa kanssa hän asui aluksi hostellissa ja etsi samalla asuntoa.
–Kun saavuin, Madridissa oli 38 astetta lämmintä. Hostellissa taas oli 19 astetta lämmintä, kun ilmastoinnit olivat täysillä. Flunssanhan siitä heti ensimmäiseksi sai, hän muistelee.
Mäkelä oli ajatellut, että pääsee paremmin asuntonäyttöihin paikan päällä kuin sitoutumalla Suomesta käsin johonkin, mitä ei ole edes koskaan nähnyt. Mutta hänen yllätyksekseen Madridissakaan ei juuri vuokramarkkinoilla näyttöjä järjestetty.
–En nähnyt kämppää ennen kuin muutin sinne. Minulla oli kahdeksan neliömetrin kokoinen huone ja vuokra päälle 400 euroa. Kämppikset olivat huippuja.
Koulua hän kävi hieman kauempana keskustasta, Universidad Rey Juan Carlosissa. Koulumatkat hoituivat junalla ja metrolla, sillä hän suoritti vaihdon aikana neljää kurssia englannin kielellä ja tunteja oli lähes joka päivä.
–Opiskelu oli hyvin samantapaista kuin Suomessa, paitsi että tenteissä suosittiin monivalintakysymyksiä ja oikein väärin -väittämiä.
Matkailua Satakunnan ammattikorkeakoulussa opiskeleva nainen oli lukiossa suorittanut espanjan kursseja ja kirjoittanutkin aineen ylioppilaskirjoituksissa. Vaikka espanjan puhuminen ei enää vuosien jälkeen tuntunut kovin luontevalta, hän yritti käyttää kieltä niin paljon kuin mahdollista. Mäkelä kertoo, että jo kolmen ja puolen kuukauden vaihdon aikana taidot kehittyivät.
–Välillä kävi kyllä niin, että kun sanoin espanjaksi, että anteeksi en ymmärrä, voisitko puhua vähän hitaammin, niin espanjalaiset vain lisäsivät puheen volyymia ja jatkoivat selittämistä aivan samalla tahdilla, Mäkelä muistelee hymyillen.
Mäkelän rakkaudesta tunnustaa edelleen käytössä oleva avaimenperä, johon on ikuistettuna Madridin metrokyltti. Hänen mukaansa jokaisen kannattaisi lähteä vaihtoon vaikka vain hetkeksi, koska erilaisten tapojen ja erilaisten ihmisten kohtaaminen opettaa huomaamaan, ettei ole vain yhtä ainutta tyyliä tehdä asioita. Samalla hän oppi arvostamaan sitä, miten helposti asiat hoituvat Suomessa.
Lisäksi vaihtoaika opetti hänelle, että elämä lopulta aina kantaa.
–En tiedä miksi sitä nimittäisin, mutta ehkä sanoisin sitä selviytymiseksi. Se oli ehkä suurin oppi. Että vaikka et tunne sitä paikkaa etkä tiedä sieltä ketään eikä ole asuntoa eikä mitään, niin silti asiat hoituu. Että on uusi paikka ja oppii silti sen, että miten asiat siellä toimii. Kaikki järjestyy aina.
Vaihto-opiskelu ulkomailla
Opiskelijavaihtoon voivat lähteä kaikki opiskelijat iästä riippumatta.
Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijoiden keskuudessa suosituinta on lähteä ulkomaille vaihto-ohjelman kautta.
Tyypillisimpiä korkeakouluopiskelijoille suunnattuja vaihto-ohjelmia ovat Erasmus (Euroopan kohteet) ja Nordplus (Pohjoismaat).
Myös Euroopan ulkopuolisia vaihtokohteita on tarjolla oppilaitoksesta riippuen.
Tavoitteena korkeakoulujen opiskelijavaihdossa on, että ulkomailla suoritetut kurssit ja niistä saatavat opintopisteet hyväksytään osaksi suomalaista tutkintoa.
Opinnot suoritetaan ulkomailla useimmiten englannin kielellä, mutta opiskelijoiden on mahdollista osallistua myös kohdemaan kielellä järjestettäville kursseille.
Opiskelijavaihtoon lähteville myönnetään yleensä apurahaa. Lisäksi opiskelija voi saada opintotukea ja korotetun lainantakauksen opintoihin.