Vaiettu päih­de­on­gel­ma kät­key­tyy tu­han­siin ko­tei­hin – Ani Kel­lo­mä­ki, 40, kertoo, miten lap­suu­den häpeä vihdoin hel­pot­ti

Perheissä, joiden aikuisia viini vie, kasvaa huolestuneita lapsia. Surukatseisia pikkuaikuisia, jotka oppivat varhain muuttumaan näkymättömiksi, olemaan vaatimatta ja vaikenemaan. Heistä tulee mestareita ottamaan vastuuta ja tulkitsemaan sanattomista vihjeistä ympäristön toiveita.Aikuisena kosteiden perheiden kasvatit ovat väsyneitä ja oireilevat yhä, vaikka vakuuttavat kaiken olevan loistavasti. Ani Kellomäki, 40, on kirjoittanut tärkeän ja puhdistavan kirjan. Siinä oluen syliin 1970-luvulla uponneiden vanhempien lapset paljastavat häpeänsä ja perhesalaisuudet.

Kurkistetaanpa 1970-luvun lopulle. Pieni tyttö on jäänyt pikkukunnassa kotiin isänsä kanssa kaksin, kun äiti ja pikkuveli ovat lähteneet kauas kaupunkiin korvalääkäriin. On jo ilta, mutta isä lupaa tytölle, että nyt leivotaan. Pullataikina tuoksuu ja kaikki on hyvin. Tyttö tuntee iloa ja toivoa.

Sitten soi suuri, harmaa lankapuhelin.

Siellä ovat isän kaverit, jotka kutsuvat lähipubiin juuri nyt.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä