Vahva tunne vei Harriet Urposen kir­kol­li­sen vies­tin­nän am­mat­ti­lai­sek­si – nyt työ­ym­pä­ris­tö vaihtuu Ro­va­nie­men seu­ra­kun­nas­ta Oulun hiip­pa­kun­taan

Ensimmäisen kerran Harriet Urponen muutti Rovaniemeltä Ouluun lähtiessään 16-vuotiaana musiikkilukioon. Uuteen kotiinsa hän haluaa vielä palan Rovaniemeä.

Kuva: Pekka Aho

Jos haluaa pitää perheen kasassa, kyllä se on muutettava, mietti Harriet Urponen vuosi sitten syksyllä. Hänen puolisonsa Ville Urponen oli juuri valittu Oulun kaupungin henkilöstöjohtajaksi, mikä tiesi isoa muutosta Rovaniemen Nivavaarassa asuvan perheen arkeen.

Sitä hän ei arvannut, että muutto kestäisi lopulta yli vuoden. Viikko sitten, juuri joulun alla, perhe sai viimein asettua uuteen kotiinsa Oulun Kastelliin.

– Tämä on niin konkreettinen uuden alku, ja se tuntuu hyvältä, Urponen sanoo.

Kuluneen vuoden aikana Urponen on valmistautunut jättämään rakkaan työnsä Rovaniemen seurakunnan viestintäpäällikkönä.

– Oli se vaikea päätös. Siitä alkoi surutyö, mutta aika äkkiä totesin, että kyllä minä paikkani löydän.

Niin myös kävi. Tammikuussa Urponen aloittaa Oulun hiippakunnan vasta valitun piispan, lappilaislähtöisen Jukka Keskitalon erityisavustajana. Erityistä valinnassa on se, että yleensä piispan erityisavustaja on teologi, mutta viestintään itsekin erikoistunut Keskitalo valitsi tehtävään viestintäpäällikön.

– Minulle tämä on luonteva askel, kun minulla on kokemusta isosta seurakunnasta ja hiippakunnassa nimenomaan palvellaan seurakuntia, Urponen kuvaa.

Hänen mukaansa viestintä on kirkon ydintehtäviä, johon jo Raamatun lähetyskäskyssä kehotetaan.

Kirkollisen viestinnän ammattilainen Harriet Urposesta tuli vahvan tunteen myötä: tätä minun kuuluu tehdä. Hän oli kouluttautunut lastentarhanopettajaksi ja kasvatustieteiden maisteriksi ja työskennellyt myynnin ja markkinoinnin parissa eri yrityksissä. Vuonna 2012 hän asui Rovaniemellä ja huomasi jälleen uuden mahdollisuuden, kun kotiseurakunta haki tiedotuspäällikön sijaista.

– Se oli pieni lehti-ilmoitus. Sanoin kotona Villelle, että ei tätä ilmoitusta olisi tarvinnut laittaa. Olisivat voineet soittaa suoraan minulle, että täällä olisi töitä.

Urponen valittiin tehtävään, ja niin rippipappi Kari Yliräisäsestä tuli hänen esimiehensä. Toisena työpäivänään Urponen osallistui pappien ja kanttorien kokoukseen, johon kuului pieni hartaus ja yhteinen virrenveisuu.

– Kyyneleet tulivat silmiin, kun mietin, että nämä ihmiset saavat tästä palkkaa. Se oli ihanaa.

Harriet Urponen arvioi onnistuneensa työssään siinä, että seurakunta on Rovaniemellä tullut näkyvämmäksi. Tulevassa työssään hän haluaa tuoda piispan lähelle ihmisiä ja puhumaan niistä asioista, joihin piispalta odotetaan näkemystä.

Kuva: Pekka Aho

Neljä vuotta myöhemmin Urponen valittiin samaan tehtävään vakinaisesti. Valinnasta tehtiin kaksi valitusta, mikä ei ole virkavalinnoissa tavatonta, mutta Urposelle se oli kova paikka.

– Minun piti koko ajan tehdä enemmän ihan vain osoittaakseni, kuinka hyvä olen siinä.

Kukaan ei sellaista tosin vaatinut. Työkaverit päinvastoin tukivat häntä suuresti.

– Koin niin vahvasti, että se on minun paikka. Sitten se kyseenalaistettiin. Se oli ristiriitaista.

Kyyneleitä hän maisteli erityisesti syksyllä 2016, jolloin Rovaniemellä oli harvinainen piispantarkastus. Sen päätteeksi piispa Samuel Salmi siunasi seurakunnan uudet työntekijät, mutta ei häntä, koska valinta ei ollut lainvoimainen.

Virkavalinnasta ehti kulua liki puolitoista vuotta ennen kuin hallinto-oikeus antoi marraskuussa 2017 ratkaisun, jossa hylkäsi valituksen perusteettomana.

– Tämä päätös on ollut minun voimapaperini, Urponen esittelee.

Oikeuden ratkaisu on hänen laukussaan, koska hän on juuri siivonnut työhuoneensa Rovaniemen Rauhankadulla.

– Työ on ollut todella palkitsevaa. Siinä on tällaiselle sähikäiselle tarpeeksi elementtejä. Saa tehdä paljon asioita, olla ihmisten kanssa ja välillä taas uppoutua kammioon kirjoittamaan, Urponen kuvaa.

Tärkeäksi kokemansa siunauksen Urponen sai tänä syksynä esimieheltään, kirkkoherra Kari Yliräisäseltä. Siinä vaiheessa Urponen tosin jo tiesi, että edessä on uusi aika. Tyttäret Hulda ja Hilda olivat muuttaneet isän perässä Ouluun jo kesäloman jälkeen, jotta koulunkäynti alkaisi mahdollisimman sujuvasti.

Äiti teki Rovaniemellä töitä, tyhjensi myyntiin laitettua taloa, kyseli lasten kuulumisia videopuheluilla ja viritteli työnhakuverkkoja Ouluun.

– Raskainta on ollut olla lapsista erossa. En ole esimerkiksi saanut olla tutustumassa tyttöjen uusiin kavereihin Oulussa. Nyt onkin ihanaa, kun edessä on uusi alku lastenkin kanssa, Urponen sanoo.