UUusi in­nos­tus mu­siik­kiin löytyi Me­ri-La­pis­ta – Ville Lii­ma­tai­nen laulaa taas

-
Kuva: Tuulikki Kourilehto

Irwin Goodmanin kasetista se lähti. Kemissä asuva 32-vuotias Ville Liimatainen on laulanut pienestä saakka.

– Rentun ruusu oli lempparibiisi ja on se sitä vieläkin. Laulan sitä edelleen joskus duo-keikoilla.

Liimataisen perhe on musikaalinen. Hänen isänsä on muun muassa Beritin ja Irwinin bändeissä soittanut rumpali, joka lauloi kotona paljon ja kuunteli musiikkia.

Isoveljet ovat musikaalisia:

Jonne Liimatainen tunnetaan nimellä Jonne Aaron ja hän on tauolla olevan Negative-yhtyeen laulaja. Toinen isoveli Tommi Liimatainen toimii musiikkibisneksessä muun muassa managerina.

Ville Liimataisen bändiura alkoi yläkouluikäisenä Flinch-yhtyeessä. Levyjä syntyi kolme, ja ensimmäisen levyn biisejä nousi Suomen virallisen listan kärkipäähän.

Ville on itseoppinut laulaja. Kitaran soittamista hän alkoi harjoitella kolme vuotta vanhemman Jonnen opastuksella.

– Varsinkin lastenkodissa Jonne oli minulle roolimalli. Tommin esimerkin mukaan taas aloitin pelata jääkiekkoa, Liimatainen kertoo.

Flinch in tarina päättyi, ja vuonna 2011 Liimatainen muutti Kittilään. Muutamia duo-keikkoja lukuun ottamatta musiikki ja esiintyminen jäivät.

– Vähän se harmittikin, kun en päässyt laulamaan bändin kanssa.

Kemiin hän muutti muutama vuosi sitten perheensä kanssa. Hän työskentelee ravintola-alalla, ja sitä kautta hän tutustui ravintoloissa esiintyviin merilappilaismuusikoihin.

– Toissa vuoden uuden vuoden jameissa Tuomas Laajoki kävi kysymässä haluaisinko laulaa jotain. Kävin laulamassa Rauli Badding Somerjoen Paratiisin. Sovimme Tuomaksen kanssa heti, että alamme tehdä jotain Agents-tyyppistä.

Musiikin tekemisen uudelleen viriäminen on antanut Liimataiselle paljon. Elämä tuntuu kokonaisemmalta, kun saa tehdä sitä, mitä rakastaa. Hän kokee saaneensa Meri-Lapissa uuden mahdollisuuden.

–Perimmäinen haave on tietysti saada laulamisella leipä pöytään. En halua todistella kenellekään mitään, mutta haluan näyttää itselleni, että olen hyvä jossain.

Ville Liimatainen ja Ajomiehet -bändillä piti olla vain yksi keikka juhannuksena.

– Soittaminen ja biisit tuntuivat kaikista niin hyviltä, että halusimme tehdä muutaman keikan lisää. Nyt suunnittelemme omien biisien tekemistä.

– Tekeminen perustuu siihen, että on hauskaa porukalla ja homma toimii.

Ajomiesten esittämät kappaleet ovat eri tyyliä kuin nuoruuden Flinch-bändillä. Iän myötä Liimataisen lauluääni on madaltunut ja muuttunut.

–En pystyisi enää vetämään Flinchin biisejä samasta sävellajista kuin nuorempana. Ajomiesten kanssa esitettävät Topi Sorsakosken ja Jorma Kääriäisen kappaleet tuntuvat helpoilta laulaa, Liimatainen kuvailee.

Teini-ikäisenä bänditouhut aloittanut Liimatainen toteaa, että aikuisiällä soittotreenit ovat erilaisia kuin nuorena.

–Flinchin aikana soittaminen oli teinihommaa. Treeneissä saatettiin vain istua. Nyt kun mennään treeneihin, niin aletaan heti soittaa. Tekeminen on ammattimaisempaa. Ihmisillä kun on muutakin elämää: perheet ja duunit.

Kuka?

Ville Liimatainen

32-vuotias kemiläinen laulaja. Työskentelee ravintola-alalla.

Kotoisin Tampereelta.

Perheeseen kuuluvat: Pirita-vaimo ja kaksi lasta.

Ville Liimatainen ja Ajomiehet: Ville Liimatainen, laulu, Tuomas Laajoki, kitara, Henry Hiltunen, kitara, Andy Liukko, saksofoni, Michael Czech, basso, Kari Hautalampi, koskettimet, Jari Keinänen, rummut.