Mainos

Uutta ja vanhaa

Teitkö uuden vuoden lupauksia?

Mirja-Liisa
Mirja-Liisa
Kuva: Kemin, Keminmaan ja Tornion seurakunnat

Huomenna aloitan kuntoilun, alan pitää itsestäni huolta, alan mennä ajoissa nukkumaan, alan pitää ystäviini ja sukulaisiini enemmän yhteyttä, alan kohdella läheisiäni huomaavaisemmin… Voi, voi!!!

Oletko jo tähän mennessä ehtinyt rikkoa suurimman osan noista lupauksista?

Nyt olisi sitten se armollisuuden aika.

Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on meille monelle varsin vaikeaa. Ehkä juuri siksi näemme helpom-min toisten puutteet, koska emme kestä omiakaan vikojamme. Vai ovatko ne vikoja? Ajattelen, että ne virheet ja viat tekevät meistä inhimillisempiä. Moni yrittää olla kovin täydellinen. Varsinkin ’itseämme paremmassa’ seurassa yritämme olla jotain aivan muuta kuin olemme. Emmekö kuitenkin suurin osa arvosta ihmisessä ai-toutta ja rehellisyyttä.

Kun olemme oikeasti aitoja ja rehellisiä itsellemme ja toisillemme, se heijastuu meistä myös muihin ihmisiin. Kaikkein kauneinta rehellisyyttä on omien tunteidensa ja hyväksyminen ja näyttäminen. Itseäni Raamatussa puhuttelevat kohdat, joissa kerrotaan, että ’Jeesus itki’. Näitä kohtia on evankeliumeissa useammassa koh-dassa. Itku kertoo sydämen syvästä tunteesta, surusta ja ilosta. Syntymän hetkellä itku kertoo siitä, että vas-tasyntynyt on elossa! Synnyttäneessä äidissä ja muissa läsnäolevissa itku usein saa aikaan ilon kyynelten vuo-tamisen, itkun ilosta.

Oman itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, vikoineen kaikkineen ei ole mikään uusi ajatus. Miksi meidän pitäisi muuttaa itseämme joksikin muuksi mitä oikeasti olemme? Jumala loi meidät jokaisen omanlaiseksem-me. Jeesuksen, oman poikansakin Hän loi omanlaisekseen, Jeesus oli kuin ihminen (millainen ihminen?), mutta ilman syntiä. Siihen ei kukaan meistä pysty.

Meissä jokaisessa on vanhaa oma ihmisemme. Uutta meissä on jokaisen uuden päivän mahdollisuus elää ihmi-senä toisten ihmisten kanssa Jumalan kunniaksi, Jumalalle rakkaina.

Siunausta alkaneeseen vuoteen Mirja-Liisa