Terroristien hyökkäys Istanbulin Reina-yökerhoon tapahtui kirjaimellisesti Euroopan ovensuussa – ja sen sisäpuolella. Varakkaan väen ja ulkomaalaisten suosiman yökerhon aidan takana on Bosporinsalmi, jonka toisella puolella siintää Aasian puoleinen ranta. Osa uutta vuotta vastaanottaneista ihmisistä pakeni kalashnikovien luoteja hyppäämällä veteen.
Istanbulin vuosi 2017 alkoi samoissa merkeissä kuin edellinenkin. Tammikuun 12. päivänä 2016 ilmeisesti syyrialaisen räjäyttämä pommi surmasi 13 ihmistä Sultanahmetin torilla keskellä kaupungin suosittua turistialuetta. Islaminen valtio -terroristijärjestö, Isis, ilmoittautui tekijäksi.
Mikä vielä viime tammikuussa tuntui suurelta tuholta ja pelottavalta, on vuoden kuluessa turtunut valitettavan arkiseksi ilmiöksi. Kaikkia järkyttäviä iskuja ei tahdo enää edes muistaa.
Turkissa tehtiin kuluneen vuoden aikana 22 terroritekoa, joissa sai surmansa yli 350 ihmistä. Pommit ja ampumiset näyttivät etenevän kartalla Syyrian vastaiselta rajalta kohti Eurooppaa vuoden mittaan.
Silmitön väkivalta Itä-Turkin Diyarbakirissa ja Gaziantepissa ei aiheuttanut Euroopassa suurimpia mahdollisia otsikoita. Kun iskut siirtyivät pääkaupunki Ankaraan ja puoliksi eurooppalaiseen Istanbuliin, pelotevaikutus voimistui.
Istanbulissa räjähti ihmishenkiä vaatineita pommeja lähes joka kuukausi. Joulukuun 10. päivänä kaksi räjähdystä surmasi 38 ihmistä kaupungin Vodafone Arena -stadionilla, jolla oli hetkiä aiemmin pelattu Turkin mestaruusliigan jalkapallo-ottelu.
Joulun alla Venäjän Turkin-suurlähettiläs Andrei Karlov joutui Ankarassa "vapaavuorossa olevan turkkilaisen poliisin" murhaamaksi taidegalleriassa. Ampuminen tapahtui lehtikuvaajien ja tv-kameroiden edessä, joten Isiksen omakseen tunnistama tekijä sai mahdollisimman laajan huomion attentaatilleen. Turkin ja Venäjän välinen kohtalonyhteys tuntui syvenevän.
Valitettavasti terroristit ovat ihastuneita symboliikkaan. He herättävät mieluiten kauhua paikoissa, joihin liittyy merkityksiä ja tarinoita. He haluavat levittää elämää halveksuvan viestinsä paikkoihin, joista laukaukset ja paukahdukset kantautuvat mahdollisimman pitkälle. Heille on tärkeää, että me näemme ja kuulemme tavallisten ihmisten pelon.
Turkin terrori-iskuissa on nyt jotain samaa kuin veriteoissa, joita Venäjä joutui kokemaan 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Tshetshenian sodan jatkuessa. Syyriassa, Irakissa ja monissa muissa kriisipesäkkeissä siviilien teurastaminen on jatkuvaa. Islamistisen symboliikan sävyttämiä hyökkäyksiä on koettu yhä useammin myös Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Turkin terrori-iskujen tekijöiksi on tavallisesti nimetty joko Isis tai kurdien äärijärjestöt, jotka ovat olleet sotajalalla Turkin hallinnon kanssa vuosikymmeniä.
Näkyvin Istanbulin vuonna 2016 kokemista iskuista oli asemiesten ryntäys 28. kesäkuuta Atatürkin lentokentälle, joka tunnetaan vilkkaana Eurooppaa ja Aasiaa yhdistävän lentoliikenteen solmukohtana. Silloin 35 ihmistä kuoli ja yli sata haavoittui. Neljästä asemiehestä kaksi räjäytti itsensä tekopaikalla. Jälleen Isis ilmoitti olevansa verilöylyn takana.
Turkkilaiset eivät ole antautuneet. Elämä on joka kerta saatu jatkumaan. Jopa matkailijat on saatu rauhoittumaan ja palaamaan. Joitakin viikkoja terrorihyökkäyksen jälkeen oikein mikään Atatürkin kentällä ei enää muistuttanut kauhun hetkistä.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan on pelannut kovaa vuodesta toiseen. Kesällä hänen uskottiin jo paenneen maasta, kun Turkissa alkoi vallankaappaus. Kaappaajat joutuivat kuitenkin antautumaan muutamassa tunnissa, ja pian Euroopassa oltiin enemmän huolestuneita Erdoganin rankaisutoimista kuin niihin johtaneesta kapinasta.
Erdogan puhdisti kymmeniätuhansia vastustajansa Fethullah Gülenin tukijoita ja sellaisiksi julistettuja maansa hallinnosta. Irtisanomiset ja rikossyytökset ulottuivat yliopistoihin ja mediaan, eikä edes valtiollisen lentoyhtiön Turkish Airlinesin johtoa säästetty. Turkin perinteinen Nato-liittolainen Yhdysvallat kieltäytyy luovuttamasta Güleniä Turkkiin tuomittavaksi.
Osa Erdoganin uhkapeliä on suhteiden syventäminen Venäjän ja Iranin kanssa, jotka molemmat ovat äänekkäitä Yhdysvaltojen ja lännen arvostelijoita. Ainakin Irania voi suoraan nimittää myös lännen viholliseksi.
Syyrian Aleppon valtauksessa ja tulitauon julistamisessa Turkki on päätynyt samaan rintamaan Venäjän Vladimir Putinin ja Irania hallitsevien mullahien kanssa. Rintamalinjan toiselle puolelle kolmikko näyttää jättävän Syyrian maltillisemmat ryhmittymät ja Yhdysvallat. Ainakin propagandan levittämän ajatuksen tasolla näihin pyritään yhdistämään Isiksen terroristit. Juuri päällekkäiskuvan rakentaminen länsimaisista demokratioista ja Isiksestä on huolestuttavin meille nyt tyrkytettävistä ajatusrakennelmista.
Kun Yhdysvaltojen johtoon runsaan kahden viikon kuluttua nousee Donald Trump , Turkin tilanne muuttuu entistä arvaamattomammaksi. Trump käytti vaalikampanjassaan hyväksi Putinin ja Erdoganin narratiivia, jonka mukaan Barack Obaman demokraattipuolue tuki Isistä. Vuoden 2016 päätteeksi Trump kehui tviitissä Putinia "viisaaksi".
Realismia on, että Turkki Naton jäsenenä jatkaa läntisen tiedustelutiedon ja aseellisen tuen saamista. Henkisesti lännen itäinen etuvartio on kuitenkin ajelehtinut lähelle Naton vihollisten ydintä.
Venäjän keisari Nikolai nimitti kerran Osmanien valtakuntaa Euroopan "sairaaksi, hyvin sairaaksi mieheksi": Britannian silloinen pääministeri John Russell jätti historiankirjoihin tämän legendaarisen lainauksen Nikolailta vuonna 1853. Tuolloin alkamassa oli kolmivuotinen Krimin sota, jonka alkajaisiksi Venäjä valloitti Moldovan ja Valakian alueet "pantiksi". Sodan tulos oli Venäjän tappio. Britannian, Ranskan ja turkkilaisten ottomaanien liittouma nimettiin voittajaksi.
Nykytapahtumissa on etäisiä kaikuja monesta historian vaiheesta. Turkin kautta myös terrorismia ja sotaa levitetään Eurooppaan.
Terroristeilla ei ole kansallisuutta eikä isänmaata. Heidän tekojaan ei voida oikeuttaa eikä ymmärtää. Heitä vastustavat rauhanomaista elämää haluavat ihmiset ovat selvänä enemmistönä kaikissa maailman valtioissa.
Turkin johto saattaa kuitenkin olla hakeutunut seuraan, josta ei ole odotettavissa hyvää. Perinteiset liittolaiset länsimaissa, Euroopassa ja maltillisen islamin maissa ovat epäileviä. Uudet ystävät Venäjällä ja Irakissa tuovat tullessaan arvaamattomia ilmiöitä: kumpikin maa näkee maailmassa enemmän vihollisia kuin ystäviä.
Turkissa kansan laaja enemmistö olisi ansainnut rauhallisen alun turvalliselle vuodelle 2017. Valitettavasti terrorismin ja kansainvälisen politiikan uutisia seuraava ei voi ennustaa alkaneesta vuodesta onnellista.