"Presidentti Erdogan!" huusivat monet hurmiossa Istanbulin Taksimin aukiolla sunnuntaina. Ihmiset juhlivat kaduilla vallankaappauksen epäonnistumista jo toista päivää presidentin käskystä.
Osa turkkilaisista ei nähnyt mitään syytä juhlia.
- Meille elämä on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut yhtä helvettiä. Vallankaappausyritys oli väärin, mutta tilanteen kutsuminen demokratian voitoksi on irvokasta, sanoi yksi turkkilainen.
Näkemykset ovat kuin eri todellisuuksista. Etenkin maallistuneet turkkilaiset kokevat, että presidentti Recep Tayyip Erdogan on viemässä maata kohti itsevaltiutta ja samalla pois Turkin tasavallan perustajan Mustafa Kemal Atatürkin maallistuneelta pohjalta, sotkien liikaa uskontoa politiikkaan. Kannattajiensa mielestä Erdogan on vahva johtaja, joka on tuonut maahan vakautta ja talouskasvua ja parantanut uskonnollisen väestön asemaa.
Jako näkyy myös arjessa. Ystäväni katkaisi välit sisareensa, koska ei maallistuneena ateistina pystynyt sietämään tämän tukea presidentin AKP-puolueelle.
Myös muut jakolinjat repivät maata. Hallituksen ykkösviholliseksi koetaan vallankaappausyrityksestä syytetty Gülen-liike. Uskonnollisen ja salamyhkäisen liikkeen jäsenmäärää tai poliittisia päämääriä ei Turkissa tarkalleen tiedetä.
Liikkeen jäseniä toimi aiemmin Turkissa johtotehtävissä, kunnes liike koki välirikon Erdoganin kanssa. Tämän jälkeen gülenisteiksi katsottuja on poistettu hallinnosta rivakoin ottein.
Yksi Turkin pitkäaikainen haava on myös kurdikonflikti. Alussa monet kurdit tukivat Erdogania, sillä hän lupasi heille helpotusta valtaan noustessaan.
Tilanne muuttui, kun kurdien HDP-puolue horjutti AKP:n valta-asemaa vaaleissa. Tämän jälkeen kurdialueet joutuivat Erdoganin hampaisiin. Itäosan pommitukset ovat jatkuneet kuukausia, ja kurdisiviilit kärsivät eniten.
Erdogan ei jakolinjoja ole tavannut lieventää, vaan pikemminkin lietsoa. Kun presidentti jyrähtää, että joku on hänen vihollisensa, ovat kannattajat valmiina yhtymään näkemykseen pelottavan nopeasti.
Huolestuttavaa on, että osa on ryhtynyt käyttämään väkivaltaa oletettuja vastustajia vastaan. Viime vuonna puoluetta tukevat hyökkäsivät Hürriyet-lehden toimitukseen. Maanantaina hallituksen kannattajien kerrottiin käyneen provosoimassa uskonnollisen vähemmistön aleviittien naapurustossa. Vaikka hulinoitsijat ovat vain pieni osa AKP:n isosta kannattajakunnasta, on väkivallan kasvu silti huolestuttavaa.
Vallankaappausyrityksen jälkeinen tilanne voisi antaa mahdollisuuden maan yhdistymiseen, sillä myös oppositio tuomitsi yrityksen tiukasti. Tilanne ei silti näytä lupaavalta dialogin syntymisen kannalta.
Viikonloppuna Erdogan pidätti ja poisti valtion viroista tuhansia ihmisiä, joilla väitettiin olevan yhteyksiä kaappausyritykseen. Esimerkiksi tuomarien erottamiset tuntuvat kummallisilta, sillä heillä tuskin oli yhteyksiä siihen. Riski onkin, että tapahtuma koetaan mandaatiksi yhä itsevaltaisempiin otteisiin.
Jos kahtiajako Turkissa syvenee demokratian heikentyessä, kasvaa myös konfliktin riski. Tästä vaarasta on jo Turkissa kuiskailtu. Vaikka Istanbulin kaduilla elämä oli normalisoitunut maanantaina, pinnan alla kuohuu yhä isoja jännitteitä.
Kirjoittaja on STT:n toimittaja, joka on asunut Turkissa. Twitter @SannaRaitaaho
Atatürk - Turkin modernisoija
Mustafa Kemal Atatürk syntyi 1881 nykyisin Kreikassa sijaitsevassa Selanikin (Thessaloniki) kaupungissa.
Nousi turkkilaisen kansallisen vapautusrintaman johtoon 1922.
Julisti tasavallan perustetuksi 1923.
Nousi ainoan sallitun puolueen eli Tasavaltalaisen kansanpuolueen (CHP) puheenjohtajaksi ja Turkin ensimmäiseksi presidentiksi.
Halusi tehdä Turkista modernin eurooppalaisen kansallisvaltion, jossa korostettiin uskonnon sijaan tieteen saavutuksia.
Kavensi muutenkin uskonnon asemaa.
Uskonnon asema tunnustettiin vain ihmisten yksityiselämässä.
Perustuslaista poistettiin viittaus islamiin 1928.
Arabialainen aakkosto korvattiin latinalaisella.
Moniavioisuus kiellettiin, naiset saivat täydet poliittiset oikeudet, naisilta kiellettiin huivin pito.
Turkkilaiset määrättiin ottamaan käyttöön sukunimet.
Atatürkin kehittämän aatteen eli kemalismin kuusi periaatetta: tasavaltalaisuus, sekularismi, nationalismi, populismi, valtiojohtoisuus ja reformismi/vallankumouksellisuus.
Atatürk kuoli 1938 Istanbulissa.
Lähteet: Turkki. Eurooppaa ja Aasiaa (Edita 2005) ja Aikamme monta islamia (Gaudeamus 2015)
STT, EEVA NIKKILÄ-KIIPULA Turkki syyttää uskonoppinutta Fethullah Güleniä äskeisestä vallankaappausyrityksestä ja vaatii Yhdysvaltoja luovuttamaan hänet Turkkiin. Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry puolestaan vaati maanantaina Turkkia esittämään väitteiden sijaan todisteita luovuttamispyynnön tueksi.
Millainen mies tämä Gülen on?
- Hän on vaikutusvaltaisen uskonnollisen veljeskunnan johtaja, joka on oma-aloitteisesti maanpaossa Yhdysvalloissa. Nyt mielenkiintoisinta on tietenkin se, että hän ja hänen liikkeensä olivat AKP:n ja Recep Tayyip Erdoganin kaikkein tärkein kansalaisyhteiskuntapartneri kymmenen vuotta ennen välirikkoa, sanoo vanhempi tutkija Toni Alaranta Ulkopoliittisesta instituutista.
Lopullinen välirikko tapahtui loppuvuonna 2013, jolloin gülenistiläisiksi kutsutut viranomaiset alkoivat nostaa korruptiosyytteitä, jotka ulottuivat Erdoganin lähipiiriin asti.
AKP väitti tutkintaa vallankumousyritykseksi ja syytti gülenistejä rinnakkaisjärjestelmä luomisesta, joka sai käskynsä Güleniltä.
Erdoganin ja Gülenin ajatusmaailman peruslähtökohta on Alarannan mukaan samanlainen eli konservatiivinen islamiin orientoituva katsanto yhteiskunnasta.
Sen sijaan Gülen-liike ei ole sillä tavalla länsimaiden vastainen kuin on AKP:n edustama poliittinen liike.
- Gülen itse on puhunut, että hänen missionsa on yksittäisten ihmisten henkistä heräämistä uskontoonsa ja sen ymmärtämistä paremmin. Sitä on pidetty hyvin maltillisena islamilaisena reformiliikkeenä. Se korostaa tässä maailmassa elämistä, Alaranta kertoo.
Gülenin ajatus uskonnon ja valtion suhteesta on Alarannan mukaan hankalimmin tulkittavissa. Toisaalta Gülen puhuu valtion ja uskonnon pitämisestä erillään ja että sekulaari valtiomuoto on oikea tapa.
- Toisaalta hän on sanonut, että pitää olla kärsivällinen ja koittaa aika, jolloin hänen kannattamansa arvot vallitsevat yhteiskunnassa. Se on jo ihan eri tavalla poliittinen päämäärä, että Turkin periaatteessa pitäisi olla uskonnollinen yhteiskunta.
Lähteenä myös Aikamme monta islamia (Gaudeamus 2015)