Hyytävä shokki vavisutti Eurooppaa perjantaina, kun Britannian kansanäänestyksen tulos kiiri mantereelle.
Britannia äänesti EU-eron puolesta prosentein 52–48. Päätöksen poliittiset ja taloudelliset seuraukset ovat laajuudessaan vertaansa vailla.
Euroopan unionille brittien päätös on maanjäristys, joka ravistelee sen perustaa rajummin kuin mikään koskaan unionin historian aikana. Suuren jäsenmaan lähtö on niin mullistava muutos, että EU:ssa pelätään sen tarkoittavan unionille lopun alkua.
Hajaannus nousi pintaan välittömästi. Samaan aikaan, kun poliittisen eliitin valtasi suru ja epäusko, populistijohtajat Ranskasta, Hollannista ja Italiasta riemuitsivat ja esittivät omia kansanäänestysvaatimuksiaan.
Mantereella moni oli tuudittautunut siihen, että Britannia ei lopulta uskalla repäistä itseään irti. Kansanäänestyksissä äänestäjillä on taipumusta kallistua nykytilan säilyttämiseen, toisteltiin joka puolella.
Myös Britanniassa asiantuntijat povasivat maan jäävän EU:hun. Ennusteet aliarvioivat syvistä kansanriveistä kumpuavan protestin poliittista eliittiä kohtaan. EU-vastaisuus on erityisen voimallista etenkin Itä- ja Pohjois-Englannin maakunnissa.
Britit äänestivät paitsi suhteestaan Eurooppaan, myös arvoistaan ja identiteetistään. Äänestys paljastaa Britannian syvän kahtiajaon pohjoisen ja etelän, työväenluokan ja keskiluokan, nuorten ja vanhojen välillä.
Britannian EU-ero tarkoittaa, että maan valtaosin EU-myönteinen ja liberaali nuoriso kantaa vanhemman polven protestin seuraukset. Se voi johtaa myös kuningaskunnan sisäiseen murenemiseen.
Vahvasti EU-myönteinen Skotlanti ei niele sitä, että Britannia vetää alueen ulos EU:sta. Skottijohtaja Nicola Sturgeonin mukaan Skotlannin uusi itsenäisyysäänestys on hyvin todennäköinen.
Myös Pohjois-Irlannin asema on epäselvä. Alue haluaa Skotlannin tavoin pysyä EU:ssa, ja yhdistymishalut Irlannin kanssa voimistuvat.
Tulos osoittaa, että pääministeri David Cameronin uhkapeli oman puolueensa pelastamiseksi johti karmeaan tappioon. Cameron järjesti kansanäänestyksen rauhoitellakseen ja yhdistääkseen omaa puoluettaan.
Kun kansa on puhunut, Cameronin käsiin jäi entistä hajanaisempi puolue, hajoava Euroopan unioni ja silmissä mureneva kuningaskunta. Tulos johti odotetusti Cameronin eroon: hän ilmoitti väistyvänsä syksyyn mennessä.
Pallo on nyt Britannialla, ja EU-johtajat patistavat maata käynnistämään eroprosessin välittömästi. Kaaokseen ajautunut maa yrittää kuitenkin ensin rauhoittaa omaa pesäänsä ja ratkaista, kuka lopulta ohjaa britit EU-ovesta ulos.
Brexit on pitkä ja epäselvä prosessi, joka heittää epävarmuuden vuosiksi Euroopan ylle. Samaan aikaan EU:hun jäävien on rakennettava unionille pelastussuunnitelma. Britannia ei pääse helpolla, sillä muille lähtöhaluja hautoville on osoitettava, että erolla on seurauksensa.
Suomelle Britannian lähtö tarkoittaa korvaamattoman kumppanin menetystä. Britannia on ajanut EU:ssa monia Suomelle keskeisiä asioita: vapaakauppaa, sääntelyn purkamista, sisämarkkinoiden tiivistämistä ja tiukkaa Venäjä-politiikkaa.
Brexit ruokkinee lähtöpuheita myös Suomessa. Keskustelussa kannattaa muistaa, että Britannia on sekä koon että geopolitiikan suhteen eri asemassa. Pienenä Venäjän naapurina Suomi liittyi EU:hun aivan eri syistä kuin Britannia.