Heinäkuusta on tulossa Lapissa mittaushistorian kuumin, kertoo ilmatieteen laitos. Rovaniemellä poikkeama tavanomaiseen keskilämpötilaan oli maanantaihin mennessä peräti 4,9 astetta. Poikkeama on poikkeuksellisen suuri, myöntävät jo säätietäjätkin, vaikka tavallinen tallaaja on havainnut tämän jo aikapäiviä sitten.
Nyt on poikkeuksellista oikein viimeisen päälle. Eikä se ole yhtään hauskaa.
Yllemme jämähtänyt ”käristyskupoli” raatelee ruumista, sielua ja mieltä. Minulle olisi riittänyt viikko, sellainen keskiarvojen sisään menevä normilappilainen hellepätkä. Mutta ei. Nyt olen ympäri vuorokauden kuin elävä kuollut, joka etsii varjopaikkaa tyhjä katse silmissään, hikinorot ohimoilta valuen.
”Ei saa valittaa, kun kerrankin on lämmintä”, sanoo vielä viikkojen paahtumisen jälkeen osa Lapin kansasta. Minun vaikea nähdä tässä hellekuvun alla elämisessä enää mitään myönteistä. Olen kuin ärsytetty häkkieläin.
Häkistä puheen ollen, pahinta on se, ettei koti viilene. Ei edes yöllä. Osa perheestä ja kesävieraista on siirretty nukkumaan kylppärin lattialle talon vähiten tukalaan paikkaan. Yön tunteina on keskusteltu vakavasti ilmalämpöpumpun hankkimisesta. Kaupungin kauppojen viilennyslaitehyllyt huutavat tyhjyyttään.
Liikkuminen on minimissään. Kesällä on normaalisti kiva pyöräillä töihin. Ei ole enää. Vaikka polkisi kuinka hitaasti, on perille päästyään yltä päältä hiessä. Ja ei, en huonosti nukutun yön jälkeen kykene lähtemään niin paljon aikaisemmin, että ehtisin käydä töissä suihkussa. Hetken parkissa ollut auto on niin kuuma, että sisään istahtaessa takareisiin syntyy palovammat.
Vaikkei tekisi mitään, iholla on ympäri vuorokauden tasainen hikimähmä. Vaatteet ja hiukset liimautuvat nahkaan kiinni. Mikään asu ei tunnu hyvältä päällä. Suihku auttaa vain sen aikaa, kun siellä seisoo kylmää vettä lorottaen. Entä uiminen? Kyllä, kuumuuteen kuolleiden kalojen seassa uiminen helpottaa, mutta paluumatkalla on jo taas tuska päällä.
Urheilemista ei suositella, eikä koiran lenkittämistä ennen yötä. Hellaa saati uunia ei halua laittaa päälle. Takapiha on liian kuuma grillaamiseen. Vessanpönttö hikoilee ulkopinnoiltaan. Ei pysty siivoamaan. Saunaa ei voi lämmittää. Telttaretket ovat pannassa. Kärsimyslista on loputon ja äärimmäisen poikkeuksellinen.
Ai niin, maanantaiaamuna iloitsin säästä: satoi vettä saavista kaatamalla! Ukkonenkin jyrähteli. Vihdoinkin!
Pah, se oli hetken huumaa. Kuumuus palasi jo puolilta päivin. Ei ole normaalia, että ukkosen jälkeen ei viilene.
Jos tästä selvitään, en enää koskaan valita Lapin sateisista ja viileistä kesistä.
Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen toimittaja.