Uusi Rovaniemi

Toimittajalta: Koulumatkan turvaaja istuu ratin takana

PEKKA AHO
Toimittajalta: Koulumatkan turvaaja istuu ratin takana
Anne Torvinen

Ekaluokkalaisemme halusi kesälomalla lähteä ensi kertaa yksin lähikauppaan.

Ensireaktioni oli hämmentynyt ”ei”. Matkalla täytyy ylittää vilkasliikenteinen tie ja pyörätiellä on jyrkkä alamäki. Osaatkohan varmasti katsoa, ettei tule autoja? Mitä jos kaadut pahasti? Entä jos joku pösilö rupeaa ahdistelemaan?

Puoliso katsoi minua kuin jotakin vainoharhaista höppänää. Kun jälkikasvukaan ei antanut periksi, vaan vakuutti osaavansa olla varovainen, aloin myöntyä. ”No pyörällä et ainakaan saa mennä, se on liian vaarallista”, vastasin lopulta.

Sinne se sitten lähti. Suureen maailmaan (muutaman sadan metrin päähän kotoa) ihan yksin, viiden euron seteli taskussa, iloisesti hypähdellen.

Odotin keittiön ikkunassa sydän syrjällään. Mielessä ehti rullata kaikki kauhuskenaariot. Mutisin puolisolle, että pitäisi varmaan hankkia jo se oma puhelin lapselle – voisi edes soittaa, jos on hätä.

Vajaan puoli tuntia kestänyt reissu meni hienosti.

”Lapsen päästäminen koulumatkalle pelottaa lähes puolta 6–10-vuotiaiden lasten vanhemmista."

Koska lapsemme kulkee koulumatkat autokyydillä, en ollut joutunut ennen tätä kesää kokemaan sitä huolen ja jopa pelon tunnetta, kun oma lapsi lähtee yksin liikenteen sekaan. Monille vanhemmille se on arkea.

Lapsen päästäminen koulumatkalle pelottaa lähes puolta 6–10-vuotiaiden lasten vanhemmista. Selvästi useimmin koulumatkan kulkeminen pelottaa esikoululaisten ja ekaluokkalaisten vanhempia, käy ilmi vakuutusyhtiö Ifin teettämästä kyselytutkimuksesta.

Kaksi kolmasosaa pienistä koululaisista kulkee koulumatkan useimmiten kävellen. Pyöräily yleistyy iän karttumisen myötä, ja neljännelle ja viidennelle luokalle menevistä lapsista jo yli 60 prosenttia pyöräilee usein kouluun.

Tutkimuksen mukaan vanhempien mielestä suurin vaara liikenteessä on autoilijoiden huono käytös. Se lienee suuri vaaratekijä kaikille liikenteessä kulkijoille ikään katsomatta.

Itseäni huolestuttavat enemmän seikat, joita pidettiin tutkimuksessa toiseksi merkittävimpinä vaaratekijöinä. Niitä ovat lapsen huomion herpaantuminen kavereiden kanssa jutellessa sekä leikkiminen tai kilpaileminen esimerkiksi pyörällä tai juosten.

Vaikka lapsi tuntisi kaikki liikennesäännöt perin pohjin ja olisi äärimmäisen varovainen, ei hänen aivoituksiaan voi hallita millään, ei hän itse eikä kukaan muukaan. Mielikuvitus ottaa vallan, kaveri kertoo hauskan jutun, surettaa tai on pakko katsoa kännykästä ”vaan se yksi video ihan nopsaan”. Mikä vain voi viedä lapsen huomion liikenteestä, eikä varovaisinkaan autoilija aina ehdi reagoida nappulan rynnätessä tielle.

Jos jokaisella autoilijalla on maltti ja hoksottimet mukana (ja kännykkä pois käsistä), on lapsella kuitenkin parhaat mahdollisuudet selvitä ehjänä kotiin.

Turvallista koulumatkaa kaikille!


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös