Oli mukava lukea, että Sarka-kodissa on hyvä olla (UR 17.3.). Niin on monissa paikoissa, missä hyvät hoivatyön tekijät tekevät parhaansa.
Mutta jos työolosuhteet huononevat, moni etsii parempaa paikkaa. Hoitajien vaihtuvuus on pahinta kehitysvammaisille varsinkin, jos heillä on autismia ja vakavia sairauksia.
Esperi, kuten monet muutkin hoivayhtiöt, on iso konserni, joka ei hoida ketään. Se organisoi ja määrää ostamissaan yksiköissä. Esperin tärkein tavoite on saada taloudellista voittoa, ja siksi suurin osa työntekijöistä on tuntipalkkaisia, osa-aikaisia ja keikkatyöntekijöitä. Heille tämä merkitsee myös huonompia loma- ja eläke-etuja kuin vakinaisilla.
Voi vain toivoa, että kaikilla asukkailla Esperin omistamissa yksiköissä olisi hyvä olla. Ei ole oikein, että uusi omistaja tulee vammaisen kotiin ja sanoo: Nyt minä määrään täällä!
Yhteydenpitoa omaisiin halutaan vähentää, eivätkä eniten apua tarvitsevat ole enää turvallisissa oloissa. Sellaiseen on pakko puuttua.
On vaikea ymmärtää, että varakkaat tahtovat tehdä voittoa heikompien kustannuksella. Lisäksi suuri osa tuloista menee ulkomaille, ja maksajina ovat velkaiset kunnat eli me veronmaksajat. Ja tämä tapahtuu tässä maailman parhaassa ja onnellisimmassa maassa!
Kirjoittaja Sisko Stöckell on kehitysvammaisen läheinen.