Kuivaniemeläinen harrastajasukeltaja Keijo Suihko oli jo neljä vuotta tiennyt, että Simon Härkäleton Ulkomatalan pohjoispuolella on hylky.
–Etsin purjealuksen jäänteitä turhaan useita kertoja. Hylky on hankalassa paikassa. Löysin sen lopulta heinäkuun alussa.
Nyt tasasaumaisen, puurunkoisen purjealuksen tiedot on kirjattu Museoviraston muinaisjäännösrekisteriin. Hiekkaan uponneen laivan pituus voi olla jopa 40 metriä, leveyttä sillä on ehjältä kohdaltaan kahdeksan metriä.
Meriarkeologiaan perehtynyt Suihko tietää, että Perämerellä on vähintään kymmeniä kateissa olevia hylkyjä.
–Ensimmäisen oman löytöni tein kesällä 2017. Se on hylkyloukku ulkomerellä, alue, jolle on kasautunut ainakin kahden eri purjealuksen osia. Yhdeksän isompaa kappaletta on sukellettu ja tarkastettu. Paikka on vanhojen laivaväylien varrella kohdassa, jossa on ollut merkitsemätön kari.
Suurin hylynkappale on 8 kertaa 31 metriä. Suihkon mukaan paikalla on useita yli 20-metrisiä jäänteitä.
Hylynetsijät toimivat yhteistyössä Museoviraston kanssa.
–Kaikkia yli sata vuotta vanhoja löytöjä säätelee muinaismuistolaki. Niistä ilmoitamme aina Museovirastolle, jonka kanssa neuvottelemme jatkosta, Suihko tähdentää.
–Hylkyjä saa katsoa muttei koskea. Mitään ei saa ottaa eikä siirtää. Olen tästä todella tarkka.
Tarkimmin varjellut hylyt ovat rauhoitettuja. Tällaisia on Suomessa vain neljä, ja niiden suoja-alueilla on kielletty kaikki sukellustoiminta ja ankkurointi.
Museoviraston väkeä on tulossa kenttätöihin Perämerelle kahdeksi viikoksi syyskuun alkupuolella.
–Meillä on meneillään kansainvälinen Baltic RIM -projekti, jossa teemme yhteistyötä Metsähallituksen kanssa. Kenttätyöt liittyvät hankkeeseen, kertoo projektitutkija Riikka Tevali Museovirastosta.
Itämeren mielenkiintoisimmat hylyt löytyvät sen eteläisistä osista, joissa aktiivista laivaliikennettä on ollut pidempään.
–Perämeren pohjukka on Suomen puolelta vielä aika lailla tutkimaton. Hylyt.net-osoitteesta löytyvät tiedossa olevat hylyt. Oulun korkeudelle saakka kartta on täppää täynnä. Alueena tätä on turhaan vähätelty.
Perämeren vähäsuolaisessa vedessä jäänteet säilyvät Suihkon mukaan paremmin kuin muualla Itämerellä.
–Satavuotias puu, etenkin tammi, voi olla todella hyvässä kunnossa. Metalliosat ovat sen sijaan voineet haperoitua.
Hylynetsijät hakevat taustatietoja historiateoksista, vanhoista lehtiuutisista ja arkistolähteistä.
–Valitettavasti Kemin tullikamarin arkistot ovat osin palaneet ilmeisesti 1930-luvulla. Perämeren alueen hylkytutkimus on alkanut oikeastaan vasta viime vuosina, Suihko kertoo.
–Laivaliikenne alkoi vilkastua täällä 1800-luvun lopulla. Kauppa-alukset kuljettivat muun muassa tervaa ja haukea, joka säilyi hyvin ja oli eurooppalaisten herkkua.
Yksi kiinnostavimmista on Kemin edustalla myrskyssä lokakuussa 1901 haaksirikkoutuneen höyrylaiva Heben hylky.
–Pohjassa on paljon posliininsirpaleita. Lastina oli Villeroy & Bochin astioita.
Jotkin hylyt ovat mahdottomissa paikoissa.
–Kemi- ja Tornionjokien suistoissa on pahasti hautautuneita hylkyjä, joita ei pysty tutkimaan.
Hylkyjen etsiminen on hidasta puuhaa, vaikka käytössä on viistokaikuluotaimet. Keijo Suihko havainnollistaa hankaluuksia näyttämällä, kuinka isokin hylynkappale voi jäädä huomaamatta, jos luotaus osuu siihen pitkittäissuunnassa. Sen vuoksi alueita täytyy haravoida ristiin ja rastiin.
–Se on ilahduttavaa, että Perämeren vedet ovat viime vuosina kirkastuneet selvästi. Näkyvyys on parempi, löytöjen tekeminen helpompaa. Luotaimella saa karkean arvion siitä, onko kohde sukeltamisen arvoinen.
Sen sijaan Suihkon saamista vihjeistä 99 prosenttia osoittautuu susiksi.
–Kalastajan verkko on yleensä tarttunut kiveen tai saveen, ei hylkyyn. Merenpohjassa yleistä hiekkakiveä voi erehtyä luulemaan puuksi.
Perämeri on Suihkon mukaan mainettaan paljon kiinnostavampi sukelluskohde myös meribiologisesti ja -geologisesti.
–Kohteita on paljon, syvyydet suhteellisen matalia. Alueen sukellusseuroista kannattaa kysellä kursseista ja mahdollisuuksista päästä merelle sukeltamaan, hän vinkkaa.
Keijo Suihko aloitti harrastuksen snorkkelisukeltamisesta. Laitesukellukseen hän siirtyi 7–8 vuotta sitten.
Aktiivisia hylynetsijöitä on pohjoisessa vähän.
–Torniossa toimii muutama. Sukelluspareja löydän Tornio–Kemi–Oulu-akselilta. Aktiivisia sukeltajia on Kemi–Tornio-alueella kymmenkunta.