Maailma on jatkuvassa muutoksessa. Niin ovat myös poliittiset puolueet ainakin johtajiensa osalta. Viikonloppu toi uudet kasvot kolmen puolueen johtoon.
Kokoomus vaihtoi Alexander Stubbin Petteri Orpoon , Vasemmistoliitto Paavo Arhinmäen Li Anderssoniin . Carl Haglundin johtama RKP siirtyi Anna-Maja Henrikssonin aikaan, Vihreiden Ville Niinistö väistyy ensi vuonna. Sen sijaan keskusta ja Perussuomalaiset jatkavat entisessä komennossa. Juha Sipilä pysynee puolueensa johtajana ainakin kuluvan hallituskauden ja Timo Soini niin kauan kuin haluaa.
Suurin mielenkiinto kohdistui kokoomuksen johtajavaihtoon, koska kyse on hallituspuolueesta ja vaihto tuo muutoksia ministeriposteihin. Vaihto oli myös historiallinen siltä osin, että Stubbista tuli puolueensa ensimmäinen, vastoin omaa tahtoa syrjäytetty puheenjohtaja.
Orpo eroaa edeltäjästään olemuksellaan, muttei linjallaan. Puolueessa ei muutu luultavasti mikään, ainakaan heti. Vaihdossa olikin kyse henkilöstä eli mielikuvasta. Kokoomuksessa toivotaan, että kansan kehuma Orpo saa puolueen hallitusvastuun myötä hieman notkahtaneen kannatuksen nousuun.
Tosin samaa toivottiin kaksi vuotta sitten, kun puolue huusi hurmiossa johtajakseen Stubbin, jonka aika ei jää historiaan – ainakaan kannatuksen suhteen – erityisen huonona.
Hallituksenkaan linjaan uusi, edeltäjäänsä tavanomaisempi puheenjohtaja ei tuone isoja muutoksia – suuret päätökset on pääosin tehty – mutta kylläkin henkilövaihdoksia. Tiedossa on jo, että Orpo ottaa Stubbin paikan valtiovarainministerinä.
Orpo on ehtinyt kyseenalaistaa ministereiden määrän. Hän haluaa hallituksen pohtivan sitä, onko joidenkin työtaakka liian suuri. Ministereitä on nyt 14, joista muutama johtaa kahta ministeriötä. Sipilä suhtautuu pestien lisäämiseen nihkeästi (LK/PS 13.6.), sillä idea pienestä salkkujen määrästä oli hänen. Perussuomalaisetkaan tuskin lämpenevät ajatukselle ainakaan, jos Soinin aiempia puheita on uskominen. "Apostoleitakin oli kaksitoista ja se riitti hyvin", hän totesi hallitusneuvottelujen alla.
Orpon puheiden taustalla voi olla stubbilaisten hyvittely. Jos salkkuja tulisi kolme lisää, se ei muuttaisi myöskään hallituspuolueiden voimasuhteita.
Tähän ei ole mitään tarvetta, sillä nykymalli on toiminut hyvin. Kyse on määräaikaisesta työstä. Jos joku ministereistä on väsynyt työtaakkansa alla, puolueella on mahdollisuus vaihtaa pestiin uusi, jaksavampi mies tai nainen.