Hyvän ystäväni Jaakon kanssa verestimme muistiamme vanhoilla kommelluksilla ja lapsuusmuistoilla. Niinkin pieni asia kuin leivinuunin sytyttäminen kesäkuumalla ei aina ollut pelkkä läpihuutojuttu varsinkin, jos uuni oli ollut käyttämättä jonkin aikaa. Siihen oli erilaisia konsteja, joilla hormi saatiin vetämään. Minun konstini oli avata hormin puhdistusluukku ja laittaa sinne palava tuohi ja sulkea luukun kansi, jolloin ilmalukko aukesi. Jaakolla oli eri konsti, jonka kerron tässä hänen luvalla.
"Olin 9-vuotias maalaispoika, joka halusi oppia kaiken ja nopeasti. Meillä oli pirtin leivinuuni, joka ei meinannut vetää kesäkuumina päivinä. Äiti leipoi rieskoja ja antoi minulle tehtäväksi uunin sytyttämisen. Olin latonut uuniin 70-senttisiä halkoja ja sytyttelin niitä tuohenkäppyrällä. Vaan eipä uuni vetänytkään, savu tuli sisälle ja äiti hermostui "että mitä nyt kun isäkään ei ole kotona". Ilmoitin heti, että minä tiedän miten isä sai uunin vetämään ja äiti sanoi: "tee niin ja pian".
Ei ku toimeen. Makasiinista bensaa viinapulloon, tietysti täyteen. Sitten katolle, pullon sisältö savupiippuun ja tulitikku perään. Piipusta kuului hetken ujellus ja sitten räjähti. Piipusta lensi pitkä tulisuihku, nokea ja kekäleitä. Olin kumarassa piipun juurella, kun pihalla huusi musta nokinen nainen, että mitä sinä herraparatkoon teit. Se musta nainen oli rakas äitini. Halot olivat räjähdyksen voimasta lentäneet pirtin lattialle tuhkan ja hiilien kanssa.
Onneksi muuri kesti räjähdyksen. Kovan siivouksen jälkeen kysyin äidiltä, saanko koittaa, vetääkö piippu. Lupa tuli ja ihme, veto oli tosi hyvä. Rieskat olivat aika nokisia ja tuhkan peitossa, mutta tosi hyviä. Siitä sai sota-aja poika kivenäisiä. Isän käyttämä malli oli hyvä, mutta bensaa taisin panna pommin rakentamisen verran".