Suomalainen lentopalloyleisö saa kauan kaipaamiaan sääntöuudistuksia. Niiden myötä syyskuussa alkavalla lentopallokaudella sekä tuomarien että yleisön pelinseuraaminen helpottuu ja järkiperäistyy.
Lentopallo tulee uudistusten myötä yleisöystävällisemmäksi ja todella mielenkiintoiseksi. Pelaajien osalta saadaan myös tunnetasoa ja rohkeutta suorituksiin, eritoten pelastuslyönteihin ja toisen kosketuksen helpottamiseen.
Menemme kohti aikaa, jolloin ottelutapahtuma on pääroolissa. Paras ottelu on se, kun ottelun jälkeen tuomaritoiminta on jäänyt taka-alalle.
Vanhoiksi superlajeiksi on aina tunnistettu urheilumuodot, jotka ovat sääntöjen osalta olleet jo kauan valmiita, eikä sääntöuudistuksia ole enää tarvittu. Viime vuosina televisiointi ja digitalisaatio ovat ravistelleet kaikkien lajien sääntökirjoja yleisöystävällisempään suuntaan. Jopa golfissa lyönnin kaksoiskosketukset ja tietyt lyöntijärjestykset ovat historiaa.
Nyt lentopallokin on todennut samat tarpeet. Miksi rangaista suorituksista lisää, kun se huonoudellaan jo muutoinkin rankaisee? Kaikesta huolimatta lentopallo näyttää vieläkin tulevan jälkijunassa.
Nyt loppuu myös syöttävän joukkueen pelipaikkojen tarkkailu ja toisen kosketuksen sormilyöntien epämääräiset ja yleisöä pitkään ärsyttäneet vihellykset, ellei kyseessä ole suunnattu hyökkäävä suoritus vastustajan puolelle. Sormilyöntien tiukka epämääräinen tarkkailu ja pelipaikkojen virheet ovat aina aiheuttaneet hämmennystä. Nyt toisen kosketuksen "kaksoiskosketuksessa" ei enää tapahdu virhettä. Ne ovat historiaa.
Pelaajien paikanvaihdot hämmentävät vieläkin. Pelaajien liikkumiset paikanvaihtoineen ja verkkokosketuksineen ovat olleet jo pitkään utopiaa tavalliselle lentopalloyleisölle – entiselle lajiniilollekin. Nekin joutaisivat romukoppaan. Olisi vain etu- ja takakentän pelaajia sekä passari, ja heillä vapaat liikkumisoikeudet etu- ja takakentällä.
Erityisesti lentopallonuorten ja -lasten isovanhemmille sekä myös vanhemmille ja kummeille lähetän toivomuksen. Tulkaa seuraamaan jälkikasvunne edesottamuksia ennen kuin he lentävät pesästä. Se kestää keskimäärin 3–5 vuotta, jonka jälkeen on jo myöhäistä.