Uudet olym­pia­la­jit Me­ri-La­pis­sa, osa 2, skeit­taus - Alueel­lam­me on moniin lä­hi­aluei­siin ver­rat­tu­na hyvät mah­dol­li­suu­det skeit­tauk­sen har­ras­ta­mi­seen ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti.

Tokion kesäolympialaisissa 2020 nähdään uusina lajeina surffaus, rullalautailu, kiipeily ja karate. KOK on perustellut uusien lajien lisäämistä sillä, että ne auttavat tekemään olympialaisista nuorekkaamman, urbaanimman ja tasapuolisemman sukupuolten välillä, sekä auttavat olympialiikettä tavoittamaan enemmän nuoria. Lounais-Lapin juttusarjassa selvitetetään, mikä on uusien olympialajien tilanne Meri-Lapin alueella ja kuinka aktiivista harrastustoimintaa täältä löytyy.

Riku Lokka skeittaa Lapparissa.
Riku Lokka skeittaa Lapparissa.
Kuva: Mikko Hiukka

Skeittarit niin Kemistä, Torniosta kuin Haaparannalta kokoontuvat Lapparin skeittiparkissa, joka on Meri-Lapin ainoa sisäskeittipaikka.

Torniolainen Riku Lokka kiittelee, että alueellamme on moniin lähialueisiin verrattuna hyvät mahdollisuudet skeittauksen harrastamiseen ympärivuotisesti.

– Meillä on ollut täällä hyvä tilanne, kun Nuorisotoimi on aina antanut tiloja käyttöön. Ennen tätäkin hallia meillä on ollut jo 10 vuotta talvitilat käytössä, Lokka kertoo.

Mahdollisuus harjoitteluun myös talvella on erittäin tärkeää haastavassa lajissa, jossa kehittyäkseen on harjoitteluun käytettävä paljon aikaa

–Skeittaus vaatii monta tuntia päivässä harjoittelua, neljästä kahdeksaan tuntia päivittäin olisi aika lailla oikea määrä. Se tarkoittaa, että pitää olla tosi kova intohimo ja sisäinen palo, että jaksaa harjoitella niin paljon. Tämä on äärimmäisen vaikea laji, jos haluaa tässä huipulle, niin on pakko käytännössä unohtaa kaikki muu harrastaminen.
Riku Lokka
, rullalautailija

Kaikista aktiivisin skeittareiden ydinporukka harrastaa joka tapauksessa oli paikkaa tai ei. Muuten harrastajamäärät ovat lähes suoraan verrannollisia siihen, kuinka hyviä skeittipaikkoja alueella on, ja mihin ne on sijoitettu.

– Mitä isommat skeittihallit, sitä enemmän harrastajia tulee olemaan siinä viiden vuoden sykleissä mitattuna. Ja olennaista on, millä paikoilla ne ovat. Jos parkki on keskustassa, sinne tulee porukkaa, mutta jos se on jossain tuolla syrjemmässä, niin harvoin saadaan aikaan samanlaista kasvua.

Lokka tietää mistä puhuu, sillä hän on skeitannut Torniossa vuodesta 1995 ja nähnyt niin harrastuksen hyvät kuin huonotkin ajat. Kova skeittibuumi alueella on ollut 90-luvun lopulla silloisen Verkkotehtaanhallin ansiosta, ja seuraavan kerran 2000-luvun lopulla, kun joidenkin hallittomien vuosien jälkeen saatiin Länsirannalle sisäskeittitila.

Sen sijaan vuonna 2014 Putaan Aarnintielle siirretty skeittipaikka ei kerännyt yhtä suurta kävijämäärää.

– Kokonaan harrastus ei ole tyrehtynyt koskaan tällä alueella, mutta välillä ollaan käyty syvissäkin vesissä. 90-luvun lopun jälkeen on ollut pariin otteeseen huoli, että löytääkö tämän harrastuksen pariin enää ketään.

Tällä hetkellä harrastajamäärät ovat hitaassa mutta varmassa kasvussa.

– Olisiko meitä Kemi ja Tornio yhteen laskettuna sellainen 10-20, jotka oikeasti kulkevat viikoittain. He ovat tämänkin hallin vakiokävijöitä, osa käy melkein päivittäin. Eli käytännössä pieni määrä harrastaa, mutta he ovat kuitenkin innokkaita. Ei se laji ole mihinkään kadonnut, mutta se vähän aaltoilee, Lokka sanoo.

Riku Lokka skeittaamassa.
Riku Lokka skeittaamassa.
Kuva: Suvi Pirinen

Ulkoskeittipaikkoja löytyy alueelta useampiakin, mutta suurin osa on huonossa kunnossa. Esimerkiksi Kokkokankaalla oleva skeittipaikka on joutunut jatkuvasti ilkivallan kohteeksi.

– Niiden kunnostamiseen minä en laittaisi penniäkään, mieluummin tekisi betonista sellaisen joka pysyy ja säilyy kymmeniä vuosia, ja betoniahan on paljon helpompi korjatakin. Vaneri ja asfaltti on tosi huono yhdistelmä säilyvyyden kannalta, Lokka sanoo.

Lokka uskoo, että rullalautailun olympialajiksi pääsyn tuoma näkyvyys voisi poikia uusia harrastuspaikkamahdollisuuksia. Lajin nousu olympialaisiin ei kuitenkaan Lokan mukaan suurinta osaa skeittareista kiinnosta.

– Suurin osa rullalautailua on elokuvien tekeminen, uusien temppujen kehittely ja yhteisöllisyys. Tuo kisahomma varmasti jakaa jonkun verran mielipiteitä skeittareiden keskuudessa. Itse en pidä sitä huonona, mutta ei se sitä luovuutta mielestäni edistä. Skeittauksen pitää olla sellaista tajunnanvirtaa, eräänlaista performanssitaidetta. Enemmän se on itsensä ilmaisemista, kilpailu on vain osa sitä harrastusta, Lokka selittää.

Fakta

Rullalautailu

Rullalautailu sai alkunsa 1960-luvulla Kaliforniassa. Nykyään se on nuorison suosima harrastus miltei kaikkialla maailmassa. Kilpaurheiluna sen kehitys on ollut paljon hitaampaa.

Tokion kilpailujen kaksi lajia ovat Street sekä Park.

Yhteensä 80 skeittaria pääsee tavoittelemaan palkintosijoja, joista 40 on naisia ja 40 miehiä.

Olympialaisissa on voimassa maakiintiöt eli jokaisesta maasta on maksimissaan mahdollista päästä kilpailemaan 12 skeittaajaa; 3 per laji.

Karsintakilpailut pohjautuvat World Skate Skateboarding pisteytysjärjestelmään (OWSR). Osallistujat ansaitsevat pisteitä kilpailemalla World Skate hyväksytyissä kilpailuissa

Suomen suurin mitalitoivo on suomalais-amerikkalainen ammattiskeittaaja Lizzie Armanto.

Suomen skeittimaajoukkueen matkaa ympäri maailmaa käytävissä karsintakilpailuissa voi seurata osoitteessa: https://www.chasingthespot.com/

https://www.chasingthespot.com/