Suomalaiset voivat vielä tänä uutena vuonna valaa perinteisiä uudenvuodentinojaan, mutta perinteen ylläpitäminen jatkossa edellyttää tämänvuotisten tinojen säästämistä tai niiden hamstraamista kaupoista tänä vuonna.
Uudenvuodentinat tulevat kielletyiksi ensi vuoden maaliskuun alusta, kun EU kieltää lyijyn myynnin kuluttajatuotteissa. Perinteinen uudenvuodentina voi sisältää jopa yli 95 prosenttia lyijyä, joka on vaarallista terveydelle ja ympäristölle.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan lyijy voi esimerkiksi heikentää hedelmällisyyttä, vaurioittaa sikiötä ja aiheuttaa haittaa rintaruokinnassa olevalle lapselle. Tinojen valamisessa erityisen ongelmallista on, että tinaa kuumennettaessa lyijyhöyryjä hengitetään.
– Lyijyn merkittävimpiä riskejä ovat vaikutukset lasten keskushermostoon. Koska tinaa valetaan vain kerran vuodessa, terveysriskit eivät ole suuria. Koska altistumme lyijylle päivittäin myös muilla tavoin, joihin emme itse pysty yhtä hyvin vaikuttamaan, ei lapsia kannata lyijyhöyryille turhaan altistaa, THL:n tutkimusprofessori Hannu Kiviranta sanoo Tukesin ja THL:n tiedotteessa.
Tinan sijaan Tukes ja THL kannustavat ihmisiä valamaan uutena vuonna esimerkiksi mehiläisvahaa tai sokeria.
Jos tinoja valetaan, Tukes ja THL kehottavat pitämään huolta hyvästä ilmanvaihdosta. Valettuja tinoja tai käyttämättömiä tinakenkiä ei saa jättää lasten leikkikaluiksi.
Samaan kierrätykseen kuin paristot
Entä kuinka suuri ongelma uudenvuodentinat ovat ympäristön kannalta?
– Lyijyä käytettiin bensiinin lisäaineena 90-luvulle saakka, mikä näkyi laajasti ympäristössä. Siihen nähden uudenvuodentinojen ympäristövaikutukset ovat pieniä, mutta kaikki päästöt ovat tietysti pahasta, Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jaakko Mannio sanoo.
– Uudenvuodentinojen ympäristövaikutukset riippuvat tietysti täysin siitä, mitä niille tehdään valamisen jälkeen. Ne ovat vaarallista jätettä, joten ne pitää kierrättää samalla tavoin kuin esimerkiksi paristot ja akut. Niitä ei pidä laittaa metallinkierrätykseen sekajätteestä puhumattakaan, Mannio jatkaa.
