Uuden elämän etei­ses­sä

Kosin saari on välietappi ja risteyskohta. Turistin palatessa tuttuun arkeen pakolaisen matka jatkuu yhä kohti tuntemantonta.

Häpeä vai välinpitämättömyys? Toinen näistä tunteista on kai vain pakko valita. Olenhan keskiluokkainen, hyvin toimeentuleva länsimaalainen, joka on saanut elää hyvinvointiyhteiskunnan kasvattina.

Tätä ajattelin taksissa matkalla Kosille ja myös silloin, kun lähdin sieltä.

Pitäisikö hävetä sitä, että nukun hotellissa, kun toinen nukkuu yönsä kadulla?

Entä sitä, että minulla olisi varaa tulla tänne lomailemaan ja käydä Turkinkin puolella noin vain? Pakoon lähtenyt on käyttänyt lähes omaisuutensa tuohon 20 kilometrin merimatkaan pelastaakseen ehkä jopa henkensä.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä