Ur­hei­li­joi­den psyyk­ki­nen val­men­ta­ja: "E­päon­nis­tu­mi­set ovat tär­keim­piä ke­hit­ty­mi­sen paik­ko­ja"

Ei sillä pää kestä kovissa paikoissa, hermot pettää isoissa peleissä, kasetti ei kestä johtoasemassa. Näitä näkemyksiä kuullaan usein mediassa ja kansan syvistä riveistä urheilijoiden ja joukkueiden epäonnistuneiden suoritusten jälkeen.

Henkinen kantti, paineenhallinta ja keskittyminen suoritukseen ovat aina olleet olennainen osa huippu-urheilua. Henkisen puolen valmennus on kuitenkin ollut Suomessa pitkään täysin lapsen kengissä. Vasta 2010-luvulla psyykkinen valmennus on noussut olennaiseksi osaksi kokonaisvaltaista urheiluvalmennusta.

"Ennen psyykkinen valmennus oli irrallista psykologilla käyntiä. Piti olla jotain ongelmia henkisen kantin kanssa, jotta apua haettiin. Vasta aivan viime vuosina se on otettu jokapäiväiseen käyttöön. Henkinen valmennus sisäistetään osaksi urheiluvalmennusta", muun muassa mäkihyppymaajoukkueen psyykkisenä valmentajana työskentelevä Joona Vazana kertoo.

Nykyisin henkisiä ominaisuuksia ja paineiden käsittelemistä harjoitellaan systemaattisesti.

"Hyvin valmennettu ja valmistautunut urheilija on fyysisesti kunnossa ja tietää, että hänellä on riittävän vahva itsesäätely hallita myös kilpailutilannetta. Näistä aihioista kasvaa vahva itseluottamus. Kilpaileminen ja pelaaminen ovat psykologiaa, fysiikka on jo tehty", nuori valmentaja tähdentää.

Suomessa on annettu pitkään tasoitusta muille maille psyykkisen valmennuksen saralla. Esimerkiksi Ruotsissa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa tällä valmennuksen osa-alueella on paljon pidemmät perinteet.

Vazanan päivittäinen työ on yksittäisten urheilijoiden kanssa työskentelyä. Vazana ja urheilija kehittävät esimerkiksi urheilijan itsetuntemusta, hyvinvointia, harjoittelun laatua ja kilpailutilanteessa toimimista. Vain kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva urheilija voi menestyä.

"Jokainen vuorovaikutustilanne on psyykkistä valmennusta. Urheilijan kanssa lähdetään liikkeelle pohtimalla missä ollaan nyt, ja minne ollaan menossa. Urheilijan omaa ajattelua omasta suorittamisestaan lisätään ja kehitetään. Mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan kyse on aivan samasta asiasta kuin fyysisten ominaisuuksien kehittämisessä. Jokapäiväinen tekeminen kehittää ja ratkaisee mihin urheilija urallaan menee."

Miten nuori SM-tason golfari ohjautui psyykkisen valmennuksen syvälliseen maailmaan?

"Suutarin lapsella ei ole kenkiä tässäkään asiassa. Pelatessani golfia huipputasolla kamppailin paljon henkisten ongelmien kanssa ja kiinnostuin aihepiiristä. Sitten opiskelujen aikana tuli mahdollisuus erikoistua aiheeseen", tutkintonsa ohella lukuisia täydennyskoulutuksia läpi käynyt valmentaja kertoo.

Vazana on työskennellyt paljon joukkuelajien parissa. Nyt työn alla on Rovaniemen Palloseuran naisten joukkue, aiemmin kahden ja puolen vuoden ajan Woman Volleyn lentopallon naisten Mestaruusliigajoukkue.

"Psyykkisen valmentajan on uskallettava keskustella päävalmentajan kanssa. Usein joukkuelajeissa ongelma on keskustelun vähäisyys. Päävalmentajan rooli korostuu henkisen valmennuksen kokonaisuudessa. Päävalmentajan on aidosti ja avoimesti haluttava henkinen valmentaja mukaan tiimiinsä. Esimerkiksi RoPSin naisten päävalmentaja, erittäin kokenut, mutta uusille asioille avoin Olli Tammimies sanoi kerran, että otti minut laittamaan tyttöjen päät kuntoon, mutta oppikin itse eniten", Vazana virnistää.

Jopa katsomossa istuva "penkkiurheilupsykologi" ihmettelee usein valmentajien toimia, jotka ainakin tuntuvat itseluottamuksen kannalta tuhoisilta. Miksi esimerkiksi valmentaja huutaa minuutin ammattilaisjalkapalloilijalle tämän annettua harhasyötön, ammattilainen tietää varmasti itsekin mokanneensa?

"Se on usein täysin impulsiivista toimintaa valmentajalta, eikä tuo mitään positiivista. Joskus se toki voi olla tietoista joukkueen tai pelaajan herättelyäkin."

Vazana ei hyväksy usein valmentajien suorittamia pelaajien julkisia teilauksia mediassa raskaiden ja ratkaisevien virheiden jälkeen.

"Asiat pitää keskustella henkilökohtaisesti läpi. Ei ole mitään hyötyä nostaa keskustelua julkisuuteen ja usein seuraukset voivat olla itseluottamukselle tuhoisia."

Epäonnistumiset ovat osa urheilun arkea, ja tärkeässä paikassa epäonnistumista voi olla hyvin vaikea käsitellä.

"Epäonnistumiset ovat tärkeimpiä kehittymisen paikkoja. Niistä oppii eniten. Urheilijan kanssa on käytävä läpi syyt, mitkä johtivat epäonnistumiseen. Onnistumiset tai epäonnistumiset eivät kuitenkaan mitenkään peilaudu ihmisyyteen. Epäonnistumisen jälkeen urheilija on aivan yhtä hyvä ihminen kuin aiemminkin."

Naiset ja naisjoukkueet käyttävät huomattavasti enemmän psyykkistä valmennusta kuin miehet. Vazana toivoo miestenkin ottavan valmennuksen osa-alueen enemmän tosissaan.

"Naiset miettivät psyykkisiä asioita enemmän. Monessa kohtaa miestenkin olisi hyvä pysähtyä."

Sukupuolten väliset erot henkisessä valmennuksessa ovat Vazanan mukaan aika isot.

"Naiset ovat huomattavasti tunnollisempia. Heille on usein tärkeitä pienet asiat, jotka eivät merkitse miehille yhtään mitään. Naisten kanssa tasa-arvoisuus ja kaikkien kanssa toimeen tuleminen korostuu."

Mäkihyppääjien kanssa työskentely on avannut uusia näkökulmia.

"Laji on poikkeuksellinen, koska vaaraelementti on koko ajan olemassa ja todella suuri. Ei voi sanoa, että mäkihyppääjät olisivat poikkeavia ihmisiä, mutta laji vaatii ominaisuuksia, joita on harvoilla. Sieltä tornista vain harva pystyy tulemaan alas."

Ei siis ihme, että miesurheilijoista juuri mäkihyppääjät kulkevat psyykkisen valmennuksen käyttäjien eturintamassa.

Vazana on nuori valmentaja ja haluaa edelleen kehittyä urallaan.

"Minulla on palo auttaa urheilijoita. Tällä hetkellä olen hirmu tyytyväinen työhöni. Saan olla kiitollinen, että saan tehdä täysipäiväisesti tätä työtä. Se on vielä Suomessa harvinaista."