Hautaan meni, nimittäin se ikiaikainen toive jälleen kerran. Suomen jalkapallomaajoukkueen haaveena siintänyt EM-lopputurnaus ei ole enää realismia.
Pakkovoittoa ei lauantai-iltana Olympiastadionilla nähty, mutta neljäs peräkkäinen karsintatappio kylläkin. Unkarin Zoltan Stieberin tulinen yläkulmaveto ottelun 82. minuutilla vei vierasjoukkueen seitsemän pisteen karkumatkalle Suomesta, kun pelejä on kummallakin enää neljä. Siis hyvästi EM-Ranska.
Suomalaissydämet hypähtivät kurkkuun jo alkuminuuteilla Unkarin painaessa vaarallisesti. Suomi lähti peliin ilman yletöntä prässiä, koska Suomen valmennusjohto ei uskonut Unkarin pystyvän vaaralliseen pallonhallintapeliin. Sen verran punapaidat kuitenkin pystyivät, että ensimmäisen kahdeksan minuutin aikana heillä oli kolme kulmapotkua ja tukku hienoja maalipaikkoja.
Ensin puski Suomea marraskuussa Budapestissa maalillaan kurittanut Zoltan Gera, ja maalivahti Lukas Hradeckylle tarkka roikkupusku oli hankala. Seuranneesta kulmapotkusta Unkari loi kolme jos ei neljäkin paikkaa, jotka Suomen puolustus onnekseen selvitti.
Suomelta on odotettu muutoksia pahasti hohtoaan menettäneeseen joulukuusi-taktiikkaan, ja keskikentän sielu Roman Eremenko saikin nyt enemmän vapautta pelatessaan kärkimies Teemu Pukin tuntumassa 4–4–1–1-muodostelmassa.
Ensimmäisen parinkymmenen minuutin aikana kuitenkin vaikutti, että ainoa todellinen muutos oli pallonhallinnasta luopuminen. Sen verran tiiviisti Unkari Suomea pyöritti. Ja 16. minuutilla kotikannattajien katsomonosasta kuultiin sitten illan ensimmäinen 舡Mixu ulos舡 -yhteishuuto.
Lienevätkö alkuhankaluudet olleet kuitenkin vain Unkarin väsyttämiseksi järkättyä systeemiä, sillä jakson puolivälissä ote alkoi vaihtua. No, ehkä ennemminkin kyse oli siitä, että Eremenko sai paremmin itseään mukaan. Joka tapauksessa paikkoja alkoi tulla, mutta suurempaa vaaraa niistä ei: verkkahousuinen Unkarin maalivahtisuuruus Gabor Kiraly ei joutunut torjumaan pallojen viuhuessa yli, ohi tai harakoille.
Uusi säikähdys
Toisen puoliajan alkuvaiheissa säikähdettiin sitten jälleen. Unkarin kärkimies Krisztian Nemeth sai nostettua pallon yli Hradeckyn rangaistuspilkun tienoilla, ja vain Markus Halstin sprintti ja pelastuspotku estivät takaiskumaalin.
Pelästys ilmeisesti kääntyi adrenaliiniryöpyksi, sillä Suomi esitti pian Nemethin paikan jälkeen parasta peliään. Kärjessä näkymättömäksi jääneen Teemu Pukin korvannut Riku Riski väläytteli, ja myös Kasper Hämäläisellä ja Tim Sparvilla oli saumaa sankariksi. Paikat olivat kuitenkin sitä tuttua puolittaista, mutta Eremenkon hieno kaukoveto oli jo ihan täyttä mahdollisuutta. Kiraly venytti kuitenkin yhtä lailla hienosti.
Äijä vapaana, Mixu paikallaan
Unkarin maalia ennakoi jo Adam Szalain loistopaikka 70. minuutilla. Sen Hradecky nappasi, mutta Stieberin vastapallovedolle ei maalivahti voinut mitään. Tilanne aukesi tutusta ongelmasta, rangaistusalueella vaikeuksia tuoneesta keskityksestä. Niklas Moisander puski pallon Stieberille, joka tälläsi komeasti.
- Puskin pallon pois, ja siellä oli äijä vapaana. Ei siinä pitäisi olla noin vapaana, Moisander manaili tilanteen puolustamista.
Loppupelin ja -illankin stadionilla ja kaupungilla kaikui sitten mikäpä muukaan kuin 舡Mixu ulos舡.
- Minä en eroa, päävalmentaja kuitenkin painotti ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.
- Työni maajoukkueen ja suomalaisen jalkapallon kehittämisessä jatkuu.
