Professori Heikki Oja seisoo kotipihallaan Kanta-Hämeen Tammelassa ja kohottaa katseensa taivaalle. Niskan asento on sama kuin kuusikymmentä vuotta sitten, kun lumoutunut teinipoika tiiraili Sputnikin ja Laika-koiran lentoja yön kylmällä sametilla. Maailmankaikkeus on yllättänyt monet kerrat uusilla ihmeillä, ja Ojalla on riittänyt luennoitavaa ja kirjoitettavaa kymmeniin kirjoihin.

Ojan tuorein kirja, Universumi (Ursa), on kuitenkin laukaissut tähtitieteilijän suosion uusiin sfääreihin.