Vastaanottokeskuksen edustalla joukko parikymppisiä miehiä tuijottaa Youtube-videoita kännykän näytöltä, kun saavumme kuvaajan kanssa Espanjan itsehallintoalueella Ceutassa sijaitsevan vastaanottokeskuksen edustalle.
Tunnelma on kuin nuoristotalon pihalla. Tavallisista nuorista nämä miehet erottaa kuitenkin pitkä ja vaarallinen matka, jonka he ovat tänne päästääkseen joutuneet kulkemaan.
- Olen ollut vastaanottokeskuksessa nyt kaksi kuukautta. Espanjaan en kuitenkaan halua jäädä, vaan aion pyrkiä Ranskaan, kertoo 20-vuotias senegalilainen Iolrissa Dieng. Siistiin kauluspaitaan pukeutuneen Diengin ja muiden vastaanottokeskuksen pihalla olevien nuorten miesten tarina on hyvin samankaltainen. Suurin osa heistä on Guineasta, osa Malista ja Ghanasta ja muutama Diengin tapaan Senegalista. Juuri niistä Länsi-Afrikan maista, joista paetaan Eurooppaan Afrikan mantereella sijaitsevien Espanjan itsehallintoalueiden Ceutan ja Melillan kautta.
Rajan ylitys tehdään meriteitse tai hyppäämällä kuusi metriä korkean piikkilanka-aidan yli. Jos on rahaa, siirtolaiset maksavat vaarallisesta merimatkasta kumiveneellä tai ostavat itse veneen. Toiset piiloutuvat rajan ylittävien autojen moottorin sisälle.
Oikeastaan kaikki käy, sillä perille on päästävä.
- Ylitin rajan veneellä, jonka rakensimme itse. Pelotti, mutta ajattelin, ettei minulla ole mitään menetettävää. Moni ystäväni on kuollut ylittäessään rajaa, Dieng sanoo hiljaa.
Diengin kotimaa Senegal on kehitysmaa, jossa korruptio, epävakaa poliittinen tilanne ja työttömyys pakottavat kansaa kohti Eurooppaa. Siitä huolimatta Diengin mahdollisuudet turvapaikkaan ovat häviävän pienet: Espanja hylkää yli puolet kaikista turvapaikkahakemuksista.
Hylkäyslistan kärkipäässä ovat niistä Afrikan maista tulleet pakolaiset, joissa ei ole sotaa tai kärsitä akuutista nälänhädästä.
Heitä kutsutaan Euroopassa elintasopakolaisiksi.
Keväällä Ceutan vastaanottokeskusta ravisutti skandaali, kun ostopalveluna ruokaa toimittavan catering-yrityksen työntekijät lopettivat hetkeksi ruoan jakelun. Työntekijöiden mukaan yritys ei ollut maksanut heille palkkoja. Ruoasta on muutenkin ollut pulaa ylikansoitetussa vastaanottokeskuksessa.
- Nyt meillä on ruokaa, mutta sitä on liian vähän. Lisää ei saa ottaa koskaan, Dieng kertoo.
Ennen Espanjan maaperälle pääsemistään siirtolaiset odottavat sopivaa rajanylityshetkeä Marokon puolella sijaitsevissa metsäleireissä. Guinealaiset 21-vuotiaat ystävykset Sow ja Jalloh asuivat leirillä viikkoja ennen kuin he onnistuivat ylittämään rajan.
- Leireissä elämä on surkeaa. Marokon poliisi hyökkää aamuisin leiriin ja hakkaa meitä, miehet kertovat ja Sow näyttää polvessa olevaa arpeaan, joka on syntynyt Marokon poliisin iskusta.
Marokon poliisin kovat otteet ovat seurausta Euroopan tiukentuneesta rajapolitiikasta. Espanja maksaa Marokolle tehostetusta valvonnasta, vaikka ihmisoikeusjärjestöjen mukaan rajaviranomaisten keinot ovat kyseenalaisia. Sekä Marokon että Espanjan poliisien on raportoitu palauttavan siirtolaisia laittomasti takaisin Marokon puolelle.
Punaisen Ristin tiedottajan, vapaaehtoistyöntekijä Germino Castillon mukaan Ceutaan päässeiden siirtolaisten määrä on rajavalvonnan seurauksena pudonnut.
- Siirtolaisia on yhtä paljon, mutta he ovat blokattuina Marokkoon. Tämän ovat saaneet kokea myös syyrialaiset, joiden piti päästä rajan yli hakemaan turvapaikkaa ilman ongelmia. Näin ei kuitenkaan käynyt ja moni on joutunut ostamaan väärennettyjä passeja Marokosta päästäkseen Espanjaan.
Kaksikymmentä vuotta Punaisen Ristin palveluksessa ollut Castillo muistuttaa, että vaikka siirtolaisten määrä saattaa ajoittain laskea, kukaan ei pysty pysäyttämään apua tarvitsevia.
Guinealaisille Sowille ja Jallohille paluu kotimaahan ei ole vaihtoehto.
- Vaikka minut karkotettaisiin, palaan uudestaan, kunnes saan jäädä. Haluaisin lakimieheksi, Guineassa tietotekniikkaa opiskellut Jalloh suunnittelee. Sowin unelmissa on ura koripalloilijana tai poliitikkona.
Tällä hetkellä miehille kelpaisi mikä tahansa työ. Ilman oleskelulupaa töiden tekeminen ei ole satunnaisia hanttihommia lukuun ottamatta mahdollista.
- Joutilaana oleminen on pahinta, Jalloh toteaa ja katsoo kohti Välimerta.
Vastarannalla häämöttää Gibraltar ja Espanjan niemimaa: Eurooppa.
Ceuta
Tänä vuonna seitsemän ensimmäisen kuukauden aikana 793 siirtolaista on tullut laittomasti Ceutaan.
Ceutan ja Marokon rajaa halkoo kahdeksan kilometriä pitkä ja kuusi metriä korkea piikkilanka-aita.
Suurin osa Ceutaan ja Melillaan tulevista siirtolaisista on kotoisin Länsi-Afrikan maista, mutta nykyään joukossa on myös syyrialaisia.
Ceutan vastaanottokeskus, CETI, avattiin vuonna 2000.
Espanjan kansalliskaartin mukaan rajan läheisyydessä metsissä asuu yli 600 siirtolaista.