Keminmaan Törmästä kotoisin oleva Ulla Kulju viettää kotonaan Hyvinkäällä etä-päivää. Kuljun talon hissi ei toimi. Melkoinen sattuma, että Kulju itse suunnittelee Etteplanilla hissejä ja hissin osia Kone Oy:lle. Asunnon hissi on Koneen valmistama.
–Pitää laittaa ilmeisesti itselleni palautetta. Hississähän voi olla suunnitteluvirhe, Ulla Kulju naurahtaa.
Ulla Kulju ajoi viime kaudella vammaisurheilijoiden ratamoottoripyöräilyn maailmanmestariksi 600-kuutioisten naisten sarjassa. Kuljun tarkoituksena on uusia mestaruus ja menestyä myös miesten sarjassa.
–Viime kaudella ajoin yhteisessä alaraajahalvaantuneiden 600-kuutioisten sarjassa viidenneksi. Uskon, että minulla on ensi kaudella hyvät mahdollisuudet sijoittua kolmen joukkoon. Viime kauden lopulla huomasimme, että Yamahassa oli bensansyötön kanssa ongelmia. Säätöjen jälkeen pyörän meno parani.
Kulju ajaa ensi kaudella kolme MM-sarjan kilpailua. Sarja alkaa Ranskan Le Mansista 20.5. MotoGP:n yhteydessä ja jatkuu Italian Mugellossa sekä Ranskan Magny-Coursin radalla.
–Emme ole vielä päättäneet jätämmekö moottoripyörän Eurooppaan. Jos se jää sinne, niin Suomessa kilpaileminen jää vähäiseksi ellemme saa hankittua toista kilpapyörää. Se olisi aika iso taloudellinen investointi. Kisamatkojen lisäksi Ranskan ja Italian radoille pitää tehdä tutustumisreissuja.
Vanha moottoripyörä on myyty eteenpäin ja uusi on tulossa. Tuleva moottoripyörä on näytillä moottoripyörämessuilla ensi helmikuun alussa. Kulju ei halua vielä paljastaa minkämerkkisellä kilpapyörällä hän ajaa ensi kauden.
–Moottoripyörä pitää ensin purkaa osiin, keventää ja rakentaa se yksilöllisesti minun tarpeitteni mukaan. Työnantajani Etteplan tuo innovatiivisella suunnittelulla pyörään ajamisen helppoutta ja turvallisuutta. Etteplan tukee kilpailemistani myös taloudellisesti ja se suhtautuu joustavasti poissaoloihin.
Yksi iso muutos tulee koskemaan jalkatappeja.
–Käytin viime kaudella tarranauhoja kengissä ja tapeissa. Uuteen pyörään tulee tappeihin magneettikiinnitykset. Pomppuisella radalla jalka voi irrota tapilta, mutta nyt saan sen helposti takaisen omalle paikalleen. Viime kaudella tämä ei onnistunut.
Vaikka moottori tekee ratamoottoripyöräilyssä isoimman työn, joutuu kuksikin koville. Etenkin jos on halvautunut alaraajoista.
–Moni ei pidä ratamoottoripyöräilyä edes urheiluna. Ajaessa joutuu repimään kroppaa eri suuntiin, joten kilpaa ajaminen ei ole kevyttä hommaa.
Ulla Kulju on tehnyt ratamoottoripyöräilyyn soveltuvaa fyysistä harjoittelua Fibacon kanssa 1-2 kertaa viikossa.
–Treeni jatkuu maalis-huhtikuulle saakka. Harjoittelemme muun muassa tasapainoa, kestävyyttä ja syvien lihasten aktivointia. Harjoittelusta on hyötyä ja olen löytänyt käyttöön uusia lihaksia.
Ulla Kulju aloitti kilpailemisen keväällä 2016
–Ratamoottoripyöräilyyn innostus syntyi työkavereiden kanssa käydyn kahvipöytäkeskustelun seurauksena. Epäilijöitä riitti alussa, mutta nyt he ovat hiljentyneet. Saan lähipiiriltä ja alan harrastajilta paljon kannustusta ajamiseen.
Moottoriurheiluun kuuluu myös vaaratekijöitä eikä Ulla Kulju ole välttynyt kaatumisiltakaan.
–Olen hyvä ajamaan sadekelissä. Sain Alastarossa hyvän startin ja nousin sijalta 27 puolen kierroksen jälkeen yhdeksänneksi. Sitten takapyörä lähti alta ja lensin hiekalle 160 kilometrin tuntivauhdista. Mursin jalkateräni ja kolme kylkiluuta.
Motoparkissa Kulju nousi ensimmäisessä kisassa seitsemänneksi sijalta 22. Sunnuntaina oli tuloksellisesti heikompi päivä.
–Ajoin vain kymmeniä metrejä kun pyörä lähti lapasesta. Kytkin otti kiinni tavallista myöhemmin, lensin voltin taaksepäin ja loukkasin olkapääni kiertäjäkalvosimen. Valmentajani Marko Rättö sanoi, että jos ei koskaan kaadu, niin silloin ei ole yrittänyt tosissaan, Ulla Kulju kertoi.
Viisitoista vuotta onnettomuudesta
Ulla Kuljun elämä muuttui viisitoista vuotta sitten. Hän oli luokkaretkellä lautailemassa Ylläksellä, kun onnettomuus tapahtui.
–Tulin hyppyristä selälleni alas noin 2,5 metrin korkeudelta. Jaloistani meni heti tunto. Luokkatoverini haki rinnepartion apuun ja siitä alkoi matka Ouluun. Minut leikattiin heti seuraavana yönä. Olin silloin 15-vuotias, Ulla Kulju kertoo.
Nuoren naisen alavartalo halvaantui.
Kuukauden kuluttua vahingosta Ulla Kulju oli Helsingissä kuntoutuksessa. Seuraavana talvena hän teki paluun rinteeseen monoski-kelkalla. Onnettomuudesta oli kulunut kahdeksan kuukautta aikaa.
–Naisen logiikalla voin ajatella, että nyt minulla on 50 prosenttia pienempi mahdollisuus vammautua kuin täysin terveellä ihmisellä. Jalkaterän murtuminen ei vaikuta minun elämääni, Ulla Kulju naurahtaa.
Kuljun yksi tämän vuoden kohokohta ajamisen lisäksi oli myös itsenäisyyspäivä. Hän otti itsenäisyyttä vastaan Linnan juhlissa.
