Kolumni

Uhka vai mahdollisuus

-
Kuva: Taina Nuutinen-Kallio

Tänään 8. lokakuuta astuvat voimaan uudet rajoitukset ravintoloiden anniskelu- ja aukioloaikoihin. Ravintolat on suljettava klo 01:00 ja anniskelu on lopetettava viimeistään klo 24:00. Ravitsemusliikkeiden asiakaspaikkamäärää ei rajoiteta, mutta kaikilla asiakkailla tulee edelleen olla oma istumapaikka. Ravintola-alan mielestä tämä romahduttaa koko alan ja aiheuttaa massiivisia lomautuksia ja irtisanomisia. Ravintolayrittäjä Mona Rytilahti kertoi (LK 1.10.) syyksi sen, että ”myynti painottuu nykyään niin vahvasti iltaan ja yöhön”. Lauseesta pomppasi silmääni sana nykyään. Oliko ennen siis toisin?

Kun itse olin nuori aikuinen lähes kaikki ravintolat sulkivat ovensa klo 01:00. Silloisessa kotikaupungissani Turussa oli ravintoloiden lisäksi lukuisia keskiolutpubeja, jotka sulkivat ovensa jo klo 22:00. Viikonloppuisin suosittuihin pubeihin mentiin iltaseitsemältä, sillä kahdeksalta saattoi olla jo useiden metrien jono pubin ulkopuolella. Ravintoloihin tehtiin pöytävarauksia, jotka raukesivat klo 21:00. Ravintolaan mentiin siis hyvissä ajoin ja selvin päin. Ravintolat jopa houkuttelivat asiakkaita tulemaan alkuillasta ns. happy hour -tarjouksilla, jotka ajoittuivat klo 18:00 ja 20:00 väliselle ajalle.

Ravintoloissa oli ennen myös enemmän elävää musiikkia. Tanssiravintoloissa musiikki saattoi alkaa jo klo 20:00 ja jatkua aina valomerkkiin saakka. Pubeissa ja rock-henkisissä ravintoloissa bändit aloittivat keikkansa usein jo klo 21:00 ja viimeistään klo 22:00. Asiakkaat olivat tulleet ravintolaan hyvissä ajoin nauttimaan virvokkeita ja varmistamaan hyvän paikan salissa. ”Etkot” sanaa ei oltu edes keksitty, vaan ravintolaan tultiin ottamaan myös pohjat ennen bändin keikkaa.

Mutta sitten tapahtui jotain peruuttamatonta. Ravintola-ala halusi lisää myyntiaikaa yötunneille. Tavalliset ravintolat alkoivat olla auki 02:00 saakka ja aamuneljään auki olevat yökerhot lisääntyivät. Ravintoloiden alkuillat hiljenivät ja happy hourin tilalle tulivat kotona järjestetyt etkot. Ravintoloihin tultiin aina vain myöhemmin ja yleensä valmiiksi aika hyvässä maistissa. Elävän musiikin ravintoloissa bändien soittoajat muuttuivat yösoitoiksi. Soitin itse tuolloin Vilperin perikunta -yhtyeessä ja aika usein jouduimme suomentamaan keikan tilanneelle ravintolalle, että me aloitamme keikkamme sen päivän puolella mille meidät on tilattu.

Oliko muutos kannattava ravintola-alalle? Sen voi jokainen itse päätellä. Olen aika varma siitä, että iltayhdeksältä selvin päin ravintolaan tullut asiakas käyttää illan aikana enemmän rahaa kuin pikkutunneilla kotibileistä humalassa tullut asiakas. Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ollut, kun ihmiset oli totutettu tähän. Bändien soittoaikoja ei uskallettu aikaistaa, koska porukka tulee ravintolaan niin myöhään. Ei luotettu siihen, että ihmiset lähtisivät aikaisemmin liikkeelle, jos esiintyjät aloittavat aikaisemmin. Alalla ei myöskään löytynyt sellaista konsensusta, jossa kaikki olisivat lähteneet lyhentämään öistä aukioloa. Nyt siihen on mahdollisuus.

Opettakaa tulemaan ravintolaan aikaisemmin. Elävää musiikkia klo 20:00 alkaen ja sitä ennen tunnin happy hour. Viime kesänä Aineen taidemuseon puistossa ollut Ilo irti -kesäterassi bänditelttoineen oli esimerkki siitä, että keikat voivat olla alkuillasta. En kuullut kenenkään valittavan siitä, että esiintyjät esiintyisivät liian aikaisin. Ravintolaillan aikaistaminen mahdollistaa myös bändi-iltojen pitämisen arki-iltoina niin, että seuraava työpäivä ei vaarannu liian lyhyen yöunen takia. Ravintoloiden koronarajoitukset eivät ole uhka vaan ne ovat mahdollisuus.