Ensimmäisen kerran muistan kuulleeni siitä noin kymmenkesäisenä.
Olin papan seurana lenkillä ja joissain vaiheessa hän puuskutti, että hellitä vähän vauhtia, sinähän pusket eteenpäin kuin veturi.
En ollut edes tajunnut kipittäväni erityisen kovaa. Sen jälkeen kommentteja ripeästä etenemisestäni on tipahdellut tasaisesti.
Käveleminen on periaatteessa melko tylsä ja hidas etenemistapa.