Kumpi on parempi vaihtoehto: pitkäaikaistyöttömyys yhteiskunnallisen tuen varassa vai paluu työllisyyteen työehtosopimuksia alemmilla palkkatasoilla? Tätä kysyy (Kauppalehti 22.8.) työ- ja elinkeinoministeriön (tem) kansliapäällikkö Jari Gustafsson , joka itse kallistuu jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle.
Jos Gustafssonia on uskominen, vaihtoehtoja on vain nämä kaksi. "On epärehellistä ajatella, että vielä jokin yksittäinen temppu olisi kokeilematta", hän sanoo.
Termi tempputyöllistäminen taisi syntyä 1990-luvun syvinä lamavuosina. Tuolloin lainsäätäjien ohjaamat työvoimaviranomaiset joutuivat keksimään työttömille tekemistä, josta oli välillä järki kaukana. Työttömyyttä tempuilla ei saatu loppumaan, vaan sitä on jatkunut tänne asti. Työmarkkinoiden ulkopuolella on puoli miljoonaa työikäistä ja valtaosin myös -kykyistä suomalaista.
Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työllisyystavoite – 110 000 uutta työpaikkaa ja 72 prosentin työllisyysaste – karkaa yhä kauemmaksi ja tulee vauhdilla velkaantuvalle valtiolle yhä kalliimmaksi. Suorat, vuotuiset työttömyysetuisuuskulut ovat jo yli kuusi miljardia euroa. Apua hätään on haettu erilaisista työllisyyspaketeista ja sopimuksista, turhaan. Tuorein yritys on vaivoin kasaan väännetty kilpailukykysopimus, joka on todettu monen asiantuntijan suulla torsoksi jo syntyessään.
Kuten odottaa saattaa, Gustafssonille on sadellut kiitosta työnantajilta ja haukkuja ay-liikkeeltä. SAK:n pääekonomisti Olli Koski näkee kansliapäällikön puheet yrityksenä porata reikiä työehtosopimusjärjestelmään (KL 23.8.).
Oli avauksesta mitä mieltä tahansa, sitä ei kannata ohittaa tuhahduksella. Asiat muuttuvat vain keskustelemalla. Suomessa on epäilemättä liikaa järjestelmiä, jotka vievät ihmisiä liian pitkäksi aikaa työmarkkinoiden ulkopuolelle. Kun ongelma pitenee, se myös vaikenee. Totta on myös se, että tekemätöntä työtä on paljon, mutta se ei jalostu työpaikoiksi, koska työn hinta on liian korkea suhteessa tuottavuuteen.
Tem:n virkamiesryhmä on miettinyt keinoja työllisyysasteen nostoon. Lista ei ole vielä julkinen, mutta sieltä epäillään löytyvän muun muassa ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston ja kotihoidon enimmäistuen lyhentämisen, vuorotteluvapaan ehtojen tiukentamisen sekä pitkäaikaistyöttömien työllistämisen työehtosopimukset alittavalla palkalla. Ne kaikki on ehditty ampua alas jo etukäteen.
Mitähän keskustelun tasosta mahtavat ajatella asianosaiset eli ne, jotka ovat jo luopuneet toivosta työllistymisensä suhteen?