Pelkosenniemi piti pari vuotta sitten komeat 350-vuotisjuhlat. Juhlaan oli hyvä syy, ensimmäinen suomalainen uudisasukas Paavali Pelkonen asettui Lapin ja lannan rajan pohjoispuolelle Suur-Sodankylän alueelle vuonna 1664.
Tänä vuonna juhlitaan taas. Pelkosenniemi irrottautui Sodankylästä omaksi kunnakseen vuonna 1916 eli tasan sata vuotta sitten.
Pelkosenniemen kunta on säilyttänyt itsenäisyytensä, vaikka paine yhdistyä naapuriin on ollut kova. Kunnan väkiluku on pudonnut alle tuhannen. Rahasta on aina nuusa. Uuden koulun rakentaminenkin edellyttäisi reipasta veronkorotusta.
Pelkosenniemi ei ole ongelmineen yksin. Kehitys on kulkenut samaan suuntaan koko maassa muutamaa kasvukeskusta lukuunottamatta. Viime vuosina väkiluku on kasvanut Lapissa vain Rovaniemellä. Torniossa ja niissä kunnissa, joissa on esimerkiksi iso laskettelukeskus ja kaivos, on mennyt kohtalaisesti.
Mikäli asiantuntijoihin voi luottaa, vaikeudet kasvavat. Teknologian tutkimuskeskus VTT arvioi tutkimuksessaan, että uusia asuntoja tarvitaan neljälletoista suurimmalle kaupunkiseudulle yli 760 000 vuoteen 2040 mennessä. Ylivoimaisesti eniten uusia asuntoja tarvitaan pääkaupunkiseudulle ja neljään muuhun kasvukeskukseen. Pohjoisessa ainoa kasvukeskus on Oulu.
Lapissa uusien asuntojen tarve on VTT:n mukaan vähäinen. Edes Rovaniemi ei nouse niiden kuntien joukkoon, jossa tarvittaisiin runsaasti uusia asuntoja. Viime vuosina Rovaniemelle on rakennettu vilkkaasti.
VTT:n tutkijat saattavat olla oikeassa ennustaessaan tulevaa kehitystä. Esimerkiksi rakennusteollisuudelle suomalaisten pakkautuminen muutamaan keskukseen on varmasti myönteinen asia. Rakentaja hyötyy.
Mutta onko nykyinen kehitys myönteistä tavalliselle suomalaiselle? Ei ainakaan kaikille. Isoissa kaupungeissa asumiskustannukset ovat korkeammat kuin pienillä paikkakunnilla. Pääkaupungista voi saada yksiön, kun myy Lapista omakotitalon.
Muuttotappiokuntien asukkaat köyhtyvät, kun omaisuuden arvo romahtaa. Uudesta omakotitalosta ei saa rahojaan pois, mikäli joutuu vaihtamaan paikkakuntaa esimerkiksi työn perässä.
Yhteiskunnan kannalta järkevintä olisi siirtää esimerkiksi julkisen sektorin työpaikkoja pois pääkaupungista. Toisaalta itsekin voimme vaikuttaa, että töitä löytyy kotiseudulta.