Parhaassakin tapauksessa vain 15 prosenttia Suomessa jo luvitettuna olevista tuulivoimaloista pääsee loppuvuodesta toteutettavan uuden valtion tuen piiriin.
Hankkeita oli keväällä kaava- tai rakennuslupavalmiudessa Tuulivoimayhdistyksen mukaan 7300 MW:n tuotannon verran. Tänä vuonna kilpailutettava 1,4 TWh:n tuotanto saataisiin toteutettua noin 470 MW:n tuulivoimateholla. Siihen tarvittaisiin uusia suuria jättivoimaloita enintään 100-110 kappaletta. Kaiken lisäksi samasta uusiutuvan energian tuesta kilpailevat myös aurinko-, bio- ja aaltovoimahankkeet.
Uusi tuki
Vuonna 2011 voimaan tulleen ja veronmaksajille kalliiksi käyvän syöttötariffijärjestelmän tilalle tulee uusi tukimuoto.
Syöttötariffi tarkoittaa sitä, että uusiutuvan energian tuottajalle maksetaan takuuhinnan (83,5 euroa/MWh) ja markkinahinnan erotus. Ylivoimainen pääosa tuesta on mennyt tuulivoimalle. Tukea maksetaan kiintiöjärjestelmään mukaan päässeille vuoteen 2030 saakka.
Syöttötariffin sai 124 tuulivoimalaa, yhteisteholtaan 2323 MW:a, kun otetaan huomioon kiintiöpäätöksen saaneet mutta peruuntuneet hankkeet. Pelkästään viime vuonna syöttötariffin perusteella tuulivoimalle maksettiin tukea liki 200 miljoonaa euroa .
Uusi tukijärjestelmä perustuu kilpailutukseen. Tänä vuonna kilpailutetaan 1,4 TWh:a uusiutuvan energian tuotantoa. Tarkoitus on, että tuen piiriin tulevat tehokkaimmin toteutettavat tuuli-, aurinko-, bio- tai aaltovoimahankkeet. Ennakkoarvio on, että tuulivoimahankkeet ovat kilpailussa vahvoilla.
Jos koko kilpailutettava 1,4 TWh:n tuotanto menisi tuulivoimalle, uusia, tehokkaita tuulivoimaloita pääsisi tuen piriin arviolta 100-110 kappaletta.
Määrä on niin pieni, että Tuulivoimayhdistyksen toiminnanjohtaja Anni Mikkosen mielestä kilpailutus pitäisi uusia pikimmiten uudelleen, että tuulivoimarakentamisen infra pysyisi nykyisen laajuisena.
–Kilpailutuksia pitäisi jatkaa, että saadaan rakentamista pidettyä yllä ja alihankintaketju käynnissä, sanoo Mikkonen
Mitä tapahtuu niille kymmenille tuulivoimahankkeille, jotka eivät pärjää ensimmäisessä kilpailutuksessa? Sitä kukaan ei osaa sanoa.
–Koko ajan markkinaehtoisuutta kohti mennään, mutta toistaiseksi hankkeita on vasta muutama, vastaa Mikkonen.
Sähkön markkinahinta on nousussa, parissa kuukaudessa viidenneksen hyppäys. Auttaako se ilman tukea jääviä hankkeita?
–Markkinahinnan nousu ei sinänsä ratkaise hankkeiden toteuttamista. Rahoittajat odottavat lainojen vakuudeksi pitkiä sähkön myyntisopimuksia, vastaa Mikkonen.
TuuliWatti on toinen tuulivoimayhtiöistä, joka on toteuttaa hankkeen ilman valtion tukea. Se aikoo rakentaa Iihin viisi Pohjoismaiden suurinta tuulivoimalaa.
–Teknologinen kehitys, rahoitus ja sijainti, toimitusjohtaja Jari Suominen luettelee markkinaehtoisuuden keskeisimmät tekijät.
Teknologinen kehitys tarkoittaa muun muassa sitä, että tuulivoimaloiden valmistuskustannukset ovat alentuneet, elinkaari pidentynyt ja voimaloiden teho kasvaa kun niistä tulee entistä suurempia. Iihin rakennettavat voimalat ovat tornikorkeudeltaan 175-metrisiä ja lavat pyyhkivät taivaalla jalkapallokentän kokoisella alueella.
Mitä korkeammalla siivet pyyhkivät, sitä paremmin tuulet osuvat ja sitä pitempi tuotantoaika. Kun nykyisten tuulivoimaloiden sanotaan tuottavan noin 3000 tunnin verran sähköä vuodessa, Iin voimaloiden lasketaan pyörivän 4000 tuntia vuodessa.
Rahoitus on monen tuulivoimahankkeen akilleen kantapää. Tuulivoimalan investointikustannuksista jopa neljännes on rahoituskustannuksia.
Yksi malli rahoittajien vakuuttamiseksi on solmia tuotannosta pitkäaikaiset 10-20 vuoden myyntisopimukset suurten sähkönkäyttäjien kanssa. Ne todennäköisesti yleistyvät, jos sähkön hinta alkaa nousta.
TuuliWatin malli on toisenlainen.
–Omistajayhtiöt takaavat tuulisähkön menekin Mankala-mallin mukaisesti, sanoo toimitusjohtaja Jari Suominen.
Se tarkoittaa, että sähkö tuotetaan TuuliWatin omistajille St1:lle ja S-Voima:lle omakustannushintaan.
Mikä on Suomisen arvio ilman tukea jäävien hankkeiden kohtalosta?
–Alan kehitys ei pysähdy, mutta millä aikataululla eri hankkeet toteutuvat, sitä on vaikea sanoa, hän vastaa.
Suominen kuitenkin uskoo, että markkinaehtoinen tuulivoimatuotanto lisääntyy.
–Suomi on Saksan kokoinen maa, jossa on paremmat tuuliolosuhteet. Saksassa tuulivoimaloita on 50 000 MW:n, Suomessa 2 000 MW:n verran, Suominen muistuttaa.
TuuliWattikin niitä toteuttaa Iin Viinamäen jälkeen. Mutta milloin, sitä Suominen ei vielä sano.