Torstai, 26. maaliskuuta. Mari Rusasen kotona Sipoossa on kaikki valmiina. Huone, jossa on mukava koiranpeti, lattialla uutuuttaan kiilteleviä ruokakuppeja ja seinillä käsin kirjoitettuja muistilappusia. Niissä on asioita, jotka pitää muistaa, kun koira tulee taloon.
"Jutta ei tiedä, ei osaa. Mutta se oppii!"
"Ihmisen kädessä oleva esine. Aika hoitaa!"
"Televisio, no problem!"
Talon emäntää jännittää, vaikka hän on jo pari kertaa tavannut uuden perheenjäsenen, Jutan.