Turk­ki­lai­set ää­nes­tä­jät si­ne­töi­vät Er­doğa­nin yk­sin­val­lan

Taas kerran Turkin opposition toiveikkuus osoittautui katteettomaksi.

Gallupit olivat antaneet sunnuntain vaalien alla viitteitä siitä, että presidentinvaali voisi mennä toiselle kierrokselle ja että islamilainen AKP-puolue voisi menettää parlamenttienemmistönsä.

Kumpikaan niistä ei toteutunut.

Recep Tayyip Erdoğan tuli valituksi presidentiksi jo ensimmäisellä kierroksella yli 52 prosentin ääniosuudella, ja Erdoğanin puolue AKP säilytti parlamenttienemmistönsä vaaliliittokumppaninsa, äärikansallismielisen MHP-puolueen avulla.

Rutkasti lisää valtaa

Viime vuoden keväällä Erdoğan sai kansanäänestyksessä läpi uuden perustuslain, joka muuttaa Turkin presidenttivetoiseksi maaksi. Uudet valtuudet astuvat nyt voimaan, ja Erdoğan tuskin jättää niitä käyttämättä.

Erdoğan on viimeisten vuosien aikana näyttänyt, että hänen sietokynnyksensä poikkeavia mielipiteitä kohtaan on erittäin alhainen.

Heinäkuun 2016 epäonnistuneen sotilasvallankaappauksen jälkeen on poikkeustilavaltuuksien nojalla yli 100 000 ihmistä menettänyt virkansa. Yli 200 000 on ollut pidätettynä tai vangittuna.

Kampanjointia sellissä

Yksi tutkintavankeudessa oikeudenkäyntiä odottavista on Selahattin Demirtaş , joka oli sunnuntain vaaleissa radikaalin kurdimielisen HDP-puolueen presidenttiehdokas. Kaltereiden takaa kampanjoinut Demirtaş sai noin kahdeksan prosenttia äänistä.

Tärkeämpi tulos HDP:n kannalta oli se, että puolue ylitti kymmenen prosentin äänikynnyksen ja saa edustuksen Turkin parlamenttiin. Tämä on hämmästyttävä tulos, sillä Demirtaşin ohella useimmat muutkin puolueen johtohenkilöistä kuluttavat aikaa vankilamuurien sisäpuolella.

Reilu peli kaukana

Kaakkois-Turkissa, missä kurdeja on paljon, tehtiin kyllä töitä sen eteen, että HDP olisi jäänyt äänikynnyksen alle. Juuri siellä oli vahvoja viitteitä tulosväärennöksistä.

Aukottomien todisteiden saaminen on kuitenkin vaikeaa, koska vaalivirkailijat ovat suurelta osin AKP:n käskyläisiä.

Vaikka tuloksia ei olisikaan peukaloitu, olivat vaalit kaikkea muuta kuin vapaat ja reilut. Ne pidettiin poikkeustilan oloissa, jotka ovat olleet Turkissa voimassa kaappausyrityksestä lähtien.

Edellytykset tasapuolisen vaalikamppailun käymiseen olivat huonot, sillä mediatalot ovat vähän vähältä siirtyneet Erdoğania tukevien liikemiesten käsiin. Malli on sama kuin Venäjällä. Sekä Erdoğanille että Vladimir Putinille on tärkeää, että vapaiden vaalien illuusio säilyy.

Työtä ja halpaa rahaa

Kukaan ei ole silti kyseenalaistanut Erdoğanin kansansuosiota. Hän on osoittanut olevansa vahva populistinen johtaja, ja sellaista näyttää moni turkkilainen kaipaavan.

Erdoğan ja AKP olivat pitkään tae talouden vahvasta vireestä. AKP on konservatiivinen, markkinataloushenkinen puolue, joka on hyvin suosittu yrittäjien keskuudessa.

Köyhän väestönosan kannatuksen Erdoğan on hankkinut jättimäisillä rakennuskohteilla, jotka ovat tuoneet työpaikkoja ja näyttäviä monumentteja. Kulutusta on vauhditettu matalakorkoisilla lainoilla.

Erdoğanin lempinimi kannattajien keskuudessa on "Sulttaani". Erdoğan rakennutti Ankaraan uuden presidentinpalatsin, Ak-Sarayn, jossa enemmän huoneita kuin Washingtonin Valkoisessa talossa tai Moskovan Kremlissä.

Talous uhkaa romahtaa

Turkin talouden yllä on kuitenkin tummia pilviä. Vienti takkuaa pahasti, inflaatio on kiihtynyt, valtion velka paisunut, ulkomaiset investoijat kaikonneet ja liiran kurssi syöksyy alaspäin.

Erdoğanin uskotaan aikaistaneen vaaleja, jotta talouden romahdus ei pilaisi hänen tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Mitä nyt voidaan odottaa Turkissa?

Erdoğanin itsevaltaiset pyrkimykset pelottavat monia, mutta laajamittainen protestiaalto on epätodennäköinen. Kun oikeudesta ei voi odottaa tukea, on harva halukas riskeeraamaan tulevaisuutensa. Koulutettujen pako ulkomaille luultavasti jatkuu vuolaana, vaikka Erdoğan on luvannut lopettaa poikkeustilan.

Opposition harvoja ilonpilkkuja sunnuntain vaaleissa oli se, että Erdoğanin vastustajat pystyivät yhdistämään voimansa.