Oli kesä tai talvi, eräässä tietyssä verstaassa Keminmaan Liedakkalassa joulu ei koskaan ole kovin kaukana ajatuksista. Siellä majaansa pitää joulukoristeita ja matkamuistoja valmistava Venla-Tuote Oy, joka täyttää tänä vuonna juhlavat 35 vuotta.
Venla-Tuote lähti liikkeelle kolmenkympin kriisistä, joka Leelia Ojalalle iski 1980-luvun alussa. Sisar Anne kannusti Leeliaa hakemaan taideteolliseen korkeakouluun, jossa itsekin opiskeli.
Pääsykokeissa Ojala, joka oli siihen asti työskennellyt kaupan alalla, istui kymmenen vuotta nuorempien taideopistolaisten keskellä – ja pääsi sisään ensi yrittämällä.
Opinnot taideteollisessa jäivät yhteen vuoteen, kun poika Markon piti aloittaa koulu Keminmaassa, eikä äiti halunnut jättää lapsiaan.
Päähän jäi kuitenkin kytemään idea, joka oli kehkeytynyt siellä jo pitkään: Ojala kasvoi puusepän verstaalla, ja oli pitkään miettinyt, mihin ylijäävää jätepuuta voisi hyödyntää.
Vuonna 1982 perustettiin Venla-Tuote. Ensin yritys valmisti puuleluja ja -astioita, mutta kun Lapin jouluturismi alkoi kunnolla ottaa tuulta alleen, joulukoristeet tulivat mukaan kuvaan.
Nykyisin yritys valmistaa joulukoristeiden lisäksi matkamuistoja.
Nyt kevättalvella Liedakkalan verstaallakin päästään kiireisen joulunalusajan jälkeen hieman huilaamaan.
Muutaman kuukauden päästä kysyntä kuitenkin taas nousee: Helsingissä joulukoristeiden suurin sesonki on kesäisin, kun turisteja saapuu niin risteilyjen matkassa kuin lentäen.
Viime vuosina Venla-Tuotteessa on eletty muutoksen aikaa, ja Marko Ojala on nyt ottanut vetovastuun yrityksestä.
Äiti Leelia on edelleen mukana suunnittelijana. Kun katsoo Venlan koristeiden perisuomalaisia hahmoja ja muotoja, voi yllättää, että moni niistä on suunniteltu Espanjassa, jossa Ojala nykyään viettää talvet. Inspiraatiota hän hakee silloin Keski-Euroopan joulumarkkinoilta.
Työnjako perheyrityksessä on selvä: äiti suunnittelee ja poika toteuttaa. Yhteistyö on ollut ilmeisen toimivaa.
- Usein on käynyt jonkun idean kanssa niin, että kaikki ovat sanoneet ettei tuollaista voi tehdä. Marko on hetken aikaa miettinyt ja sanonut, että kyllä se onnistuu, Leelia Ojala sanoo.
Ojalan mielestä on tärkeää kunnioittaa toisen työtaitoa: kun joku osaa jonkin asian hyvin, siihen ei toisten tarvitse sekaantua.
- Vaikka onhan Markokin hyvä suunnittelemaan. Kuusivuotiaana hän teki ensimmäisen lelulentokoneensa vessapaperirullasta ja se oli niin hyvä, että se otettiin puisena tuotantoon asti, äiti kehaisee.
Ensi syksynä luvassa on 35-vuotisjuhlan kunniaksi uusi joulukoristesarja. Siinäkin Leelia aikoo noudattaa tuttua menestysreseptiään: tuotteella pitää olla tarina, siinä pitää olla ripaus romantiikkaa ja sen pitää myydä.
Venlan tuotteita valmistetaan ainoastaan tukkumyyntiin. 1990-luvulla Ojaloiden kotitalon yläkerrassa pidettiin muutaman vuoden ajan suoramyyntiä, mutta se ei osoittautunut kannattavaksi: autoilijat posottivat Jäämerentietä satasta ohi, ja sitten iski vielä lama.
Liikevaihdon kasvattaminen ei ole koskaan ollut perheyritykselle itseisarvo. Leelia ja Marko Ojalan lisäksi yritys työllistää Markon vaimon Minna Vesan ja syksyisin yhden kiireapulaisen. Tuotteet pakataan kuntouttavan työtoiminnan työkeskus Merivassa Kemissä.
- Laman jälkeen päätimme pysyä pienenä ja keskittyä velanmaksuun.
Venla-tuotteiden myynti keskittyy Lappiin ja pääkaupunkiseudulle. Jälleenmyyjiä on vuosittain noin 120, suurimpana niistä Helsinki-Vantaan lentokenttä.
- Olemme valinneet tasokkaat jälleenmyyjät. Emme anna tuotteita mihin tahansa, Leelia Ojala sanoo.
Ojalaa ihmetyttää, miksi niin suuri osa Suomessa myytävistä matkamuistoista valmistetaan halpatuotantona muualla.
- Kun osattaisiin sitä täälläkin. Ei kiinalainen turisti halua kantaa takaisin Kiinassa valmistettua tavaraa.
Kolmenkymmenenviiden vuoden kokemuksen perusteella Leelia Ojala haluaisi kannustaa luovia nuoria yrittämiseen.
Tietynlaista luonnetta yrittäjyys toki vaatii. Hyvää esimerkkiä ei tarvitse kaukaa hakea: sellainen on Ojalan mielestä miniä Minna.
- Minna on oma-aloitteinen ja sinnikäs, eikä luovuta heti. Vaikeita päiviä tulee, eikä silloin saa lyödä hanskoja tiskiin.
Sisukkuus on siis tärkeää, mutta niin on myös nöyryys.
- Ei saa arvostaa liikaa itseään, vaan pitää osata myös kysyä silloin kun tarvitsee neuvoa. On turhaa istua ja miettiä yksin päivätolkulla, miten jokin ratkaistaan.