Urheiluoikeuden asiantuntija, juristi Olli Rausteen mukaan Caster Semenyan tapauksessa ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin CAS hylkäsi Semenyan ja Etelä-Afrikan yleisurheiluliiton valituksen tapauksessa, joka liittyy naisten testosteronirajoihin yleisurheilussa. Semenya ja yleisurheiluliitto valittivat Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n säännöstä, joka asettaa testosteronirajat naisten 400 metrin ja mailin välisille juoksumatkoille.
– Päätös kuvastaa hyvin konkreettisesti, kuinka vaikeasta aiheesta on kysymys. Vaikeata on ollut CASillekin, kun pitää ruveta arvioimaan sitä, että onko joku urheilija geneettisesti osanottokelpoinen, Rauste kertoi STT:lle puhelimitse.
CAS äänesti valituksen nurin 2–1.
– En osannut odottaa tällaista äänestysratkaisua näin pitkän käsittelyn jälkeen. Luulin, että päätetään jompaan kumpaan suuntaan, Rauste kertoi
– Nyt äänin 2–1 todettiin, että sääntö on ok. Sitten kuitenkin suositellaan, että 1 500 metrillä ja maililla tätä ei noudatettaisi. Ei varmaan kukaan osannut odottaa tällaista kompromissia, Rauste pohdiskeli.
– Kasisataselta (hänet) voidaan ottaa pois, mutta voidaan laskea toiselle matkalle. Mikä raja se on tieteellisesti, Rauste jatkoi ja mainitsi, että jotkut muut kolme muuta välimiestä olisivat voineet päätyä erilaiseen ratkaisuun.
Muutaman vuoden päästä voi tulla uusi päätös
IAAF:llä oli naisten sarjoissa testosteroniraja 2010–2015, mutta intialaisen pikajuoksijan Dutee Chandin valitus CASiin johti säännön kaatumiseen kesällä 2015. IAAF keräsi sen jälkeen tutkimusnäyttöä uuden testosteronirajan tueksi, mutta säännön käyttöönotto lykkääntyi Semenyan valituksen takia.
Valituksen kaatumisen jälkeen Semenya joutuu siis toistaiseksi käyttämään lääkkeitä, että hänen testosteroniarvonsa alenevat sallittuihin lukemiin.
– Sitovaa on vain se, että sääntö on laillinen. Pallo siirtyy IAAF:lle 1 500 metrin osalta. Noudatetaanko sääntöä myös siinä, Rauste kyseli.
Voi olla, että IAAF ei käytä sääntöä 1 500 metrillä, ja Semenya voisi kilpailla hänelle uudella matkalla ilman lääkkeitä. Asia voi kokonaisuudessaan vielä muuttua lähivuosina.
– Päätöksessä todettiin, että tällä hetkellä näyttää, että sääntö on ok. Voi olla että arviointi muuttuu. CAS toteaa, että nyt ok. Seuranta on päällä. Muutaman vuoden päästä voi tulla uusi päätös, Rauste arvioi.
Yli kaksimetriset koripalloilijat pois?
Rauste nosti itse esille pari muuta poikkeavaa tilannetta.
– Olisiko Eero Mäntyranta pitänyt sulkea pois kilpailuista ellei hän suostu alentamaan hemoglobiiniarvoaan lääkkeillä, koska hänellä oli synnynnäisesti korkeampi hemoglobiini kuin muilla? Suljemmeko pois erityisyksilöt? Koripallosta pois yli kaksimetriset pelaajat? Rauste aprikoi.
STT:n haastattelema urheilupsykologi Marja Kokkonen otti myös oma-aloitteisesti esille koripallon.
– Kilpailu ei ole milloinkaan reilua. Urheilussa etsitään ihmisiä, joilla on poikkeuksellisia ominaisuuksia. On lähtökohtaisesti erittäin epäreilua, kun synnynnäisiä asioita yritetään tasata. Ei yli kaksimetristen koripalloilijoiden luihin kajota.
Rauste mainitsi sen, että testosteroniasialle oli perusteensa.
– Sikäli fiksu säännös, koska se on rajattu niihin, joilla on kromosomipoikkeama.
Psykologi pettyi päätökseen
Psykologi Kokkonen myönsi olevansa pettynyt ratkaisuun. Hän halusi tuoda esille myös huolen ihmisen kestokyvystä.
– Inhimillisesti ajatellen tämä on ollut monipolvinen ja ajallisesti pitkä prosessi. Se mietityttää yksilön kannalta, miten voimavarat riittävät viedä asiaa eteenpäin, Kokkonen sanoi.
Miten psykologi näkee Semenyan tulevaisuuden?
– En tunne Casteria henkilökohtaisesti. Hän on saavuttanut paljon ja tietää millaista on voittaa. Voi olla, että ne saavutukset riittävät hänelle ja hän antaa asian olla. Voi olla, että hän sisuuntuu tästä ja saa voimaa taistella lisää. Hän voi kiristää treeniohjelmaansa napsun verran, yrittää kilpailla lääkittynä ja tavoitella huipputuloksia jatkossakin.
Se on varmaa, että aihepiiri herättää keskustelua. Loppulaskukaan ei ole halpa.
– Tohtori toisensa perään on laukannut kuultavana. Kuulemistilaisuuksia järjestettiin viitenä päivänä, ja päätös on 165-sivuinen. Kuusinumeroisesta summasta puhutaan, Rauste arvioi Sveitsissä järjestetyn kuulemisen ja käsittelyn loppulaskua.