Tapio Lehtisen Golden Globe Race -purjehduskilpailu (GGR) katkesi marraskuussa Asteria-veneen dramaattiseen uppoamiseen Intian valtameren ja Eteläisen jäämeren rajalla, ja aluksen mukana valtameren pohjaan meni Lauri Viidan esikoisrunokokoelman Betonimyllärin ensipainos vuodelta 1947.
Kotiin vihdoin päässyt Lehtinen, 64, piti tiistaina Helsingissä mediatapaamisen, jossa hän luki liikuttuneena Viidan runon Luominen Betonimylläri-kokoelmasta. Lehtinen kertoi pitkän yksinpurjehduksen aikana kokeneensa olevansa kuin aikakoneessa, kun seurana olivat lajina nykyihmistä vanhemmat albatrossit.
– Olen jo kauan sitten eronnut kirkosta ja olen agnostikko, mutta olen elämäuskovainen. Olen kiitollinen siitä pätkästä, minkä Lehtinen on saanut elääkseen, Lehtinen sanoi.
Lehtinen muistutti valtamerten olevan maailman suurin hiilinielu ja vetosi "jokaisen ruuvin vääntämisen" puolesta.
– Jos minulla on pieni korsi, jonka voin raahata kekoon, se on lisätä tietoisuutta, turvata että maapallo siirtyy seuraaville sukupolville elinkelpoisessa kunnossa, Lehtinen sanoi.
Lehtinen oli mukana GGR-kisassa myös neljä vuotta sitten ja kuvasi merellä näkemiään muutoksia isoiksi ja surullisiksi.
– Tuntuu että Atlantti on kuolemassa käsiin. Lintujen, valaiden ja delfiinien määrä oli vähentynyt on. Näin Ranskasta uppoamiseen kolme kertaa delfiinejä, kun ennen niitä saattoi olla kolme kertaa vuorokaudessa. Valaita näin kaksi kertaa, niitäkin näki aiemmin vaikka kuinka paljon. Se on seurausta ryöstökalastuksesta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamasta merten happamoitumisesta.
Ei aikaa panikoida
Asterian uppoamisen syy jäänee ikuisiksi ajoiksi selvittämättä. Lehtinen kertoi havahtuneensa pamaukseen ja ajatelleensa, että kannella oli rikkoutunut jotain. Uppoamispaikka oli noin 830 kilometrin päässä Etelä-Afrikan Port Elizabethistä.
– Ranskalaiset veneet ovat toistuvasti ilmoittaneet törmänneensä konttiin, joten on se teoriassa mahdollista, mutta silloin sen olisi luullut osuvan keulaan. Miekkavalas on upottanut veneitä, mutta ne ovat tapahtuneet Portugalin ja Espanjan rannikolla. Mulla oli kyllä ollut Ukrainen lippu ylhäällä pitkän aikaa, Lehtinen virnisti pohtiessaan mahdollisia uppoamissyitä.
Vene täyttyi niin nopeasti, että Lehtisen mukaan vettä alkoi olla häntä napaan asti, kun hän kiipesi kannelle.
– Ykkösprioriteetti oli pelastuspuku. Väitän, että sen kanssa olisin klaarannut hengissä, vaikka olisin kellunut vedessäkin, sillä tiesin että apu tulisi noin vuorokaudessa. Kakkosprio oli, että jollain satelliittivehkeellä saisin annettua sijainnin.
Lehtinen sanoi, ettei hän pelännyt.
– Ennen lähtöä meillä oli useita turvabriefingejä Ranskassa. Viimeisessä kokouksessa pyysin puheenvuoron ja sanoin, että kisoissa on ollut pahoja tilanteita, mutta olemme parhaissa käsissä, luottakaa siihen.
Lehtinen sanoi nauraneensa ääneen, kun hän huomasi pelastuslautalla ison tekstin "Don't panic" eli älä mene paniikkiin.
Ensi syksynä isolla joukkueella
Lehtinen ajelehti vuorokauden pelastuslautassa ennen kuin kisassa mukana ollut eteläafrikkalainen Kirsten Neuschäfer poimi hänet alukseensa. Sen jälkeen Lehtinen siirtyi rahtilaivalla Indonesiaan, josta hän lensi Suomeen.
Ensi syksynä Lehtinen aikoo 12-henkisen tiiminsä kanssa mukaan Whitbread Round the World -maailmanympäripurjehduksen 50-vuotisjuhlakisaan. Whitbread-kisassa 1981 Lehtinen purjehti ensimmäisen kerran maailman ympäri.
