Kolme neljästä suomalaisesta hyväksyy eutanasia eli kuolinavun. Kansanedustajien kanta asiaan selviää tulevana keväänä, jolloin armokuoleman laillistamista ajava kansalaisaloite etenee eduskuntaan.
Odotettavissa on samanlainen, tunteisiin vetoava parlamenttinäytelmä kuin niinikään kansalaisaloitteen pohjalta eduskuntaan edenneessä tasa-arvoisessa avioliittolaissa, jonka eduskunta hyväksyi helmikuussa 2015. Tämä laki astuu voimaan ensi maaliskuussa.
Eutanasia on vaikea aihe. Se herättää ihmisissä voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan yhteiskunnassa, missä elämän kunnioittaminen on itsestäänselvyys.
Eutanasia-aloite tähtää siihen, että Suomessa sallitaan sietämättömän kärsimyksen lopettaminen tilanteessa, missä parantumattomasti sairas, kuoleva ihminen sitä itse haluaa. Kyse ei ole pakkolaista, vaan yksittäisen kansalaisen valinnanvapaudesta. Lääkäreitä tai hoitohenkilökuntaa ei velvoiteta kuolinapuun. Kuolinapuluvan saisi vain painavista, tarkoin punnituista ja lääketieteellisesti perustelluista syistä.
Suomen laki sallii jo passiivisen eutanasian. Sillä tarkoitetaan turhien hoitojen lopettamista silloin, kun saattohoitopotilas niin haluaa. Kuka tahansa voi vaatia hoitotestamenttiinsa elvytyskieltomaininnan tai kieltäytyä kärsimystä pitkittävistä hoidoista. Myöskään itsemurha ei ole rikos.
Sen sijaan aktiivinen eutanasia eli parantumattomasti sairaan ihmisen surmaaminen tämän omasta, vapaasta tahdosta on Suomessa yhä rikos. Esimerkiksi Sveitsissä, Hollannissa, Belgiassa ja Luxemburgissa se ei ole sitä.
Eutanasiaa vastustetaan usein uskonnollisista syistä. Kirkon lisäksi vastustajien joukossa on – monen mielestä yllättäen – Lääkäriliitto, vaikka osa lääkäreistä sallisi kuolinavun äärimmäisissä tapauksissa.
Eutanasian laillistaminen on vielä monen mutkan takana. Se voi nousta jopa hallituskysymykseksi. Ulkoministeri, puoluejohtaja Timo Soini (ps.) on katolisena eutanasian kiivas vastustaja, joka on valmis kääntämään kaikki kivet ja kannot armokuoleman tielle.
Jokainen meistä haluaisi kuolla kivutta. Lääketiede on edistynyt kivun hallinnassa, mutta edelleen muutamalla prosentilla saattohoitopotilaista on sietämättömän kovia kipuja, joita on erittäin vaikea lievittää. Jos parantumattomasti sairas, äärimmäisistä kivuista kärsivä ihminen haluaa valita hyvän, arvokkaan ja kivuttoman kuoleman kärsimyksen jatkumisen sijasta, hänellä pitää olla siihen oikeus ja mahdollisuus.