Bosnia-Hertsegovinassa on kahdenlaisia nuoria: niitä, jotka ovat lähteneet Kanadaan ja niitä, jotka vain ovat tyhmiä.
Muisti saattaa tehdä tepposet kohdemaan suhteen, kuulin tokaisun Sarajevossa jo 1990-luvun puolivälissä. Muistikuva tunnelmista Bosniassa pian sodan jälkeen ovat kuitenkin yhä kirkkaita: maa oli raunioina, ja harva uskoi kykenevänsä rakentamaan tulevaisuutta kotimaassa.
Rauhansopimus oli päättänyt julman verenvuodatuksen, mutta toiveikkuus ei ollut päällimmäisenä mielessä kun maa äänesti ensimmäisissä vaaleissa.
Ulkomaalaisella toimittajalla tuli mieleen ajatus, että kunhan rauha vaan säilyisi tarpeeksi kauan, niin aika parantaisi haavat. Kävikin niin, että rauhansopimus eristi omille alueilleen etniset ryhmät, jotka olivat ennen sotaa eläneet paljolti sikin sokin keskenään.
Brittiläisen Balkan-asiantuntijan James Ker-Lindsayn tyly arvio kaksi vuosikymmentä myöhemmin on masentava, mutta ei juuri yllätä: kaikki ne, joilla on siihen vähänkin edellytyksiä, ovat jo lähteet Bosniasta.
Kirjoittaja on ulkomaanuutisten erikoistoimittaja STT-Lehtikuvassa