Suomi-neitoa houkutellaan nyt maailmanmarkkinoille tuottavuushypyin, joista ensimmäinen vaatimaton on 5 prosenttia. Politiikasta riippumaton Wahlroos esittää useampaa askelta aina 30 prosenttiin asti, mikä lienee lähempänä todellisuutta ottaen huomioon suurtyöttömyyden jatkuva kasvu.
Miten ihmeessä tällaiseen kilpailukykykuiluun on voitu tulla? Olisiko selitys siinä, että huolimatta eurosta ja globaaleista markkinoista Suomi-neito on henkisesti elänyt edelleen markka-aikaa Impivaarassa unelmoiden Nokia-huumassa korkean teknologian kustantamasta palveluyhteiskunnasta ja lisäten omaan erinomaisuuteen uskoen huolettomasti monin tavoin vientielinkeinojen kustannuksia alkaen rikkidirektiivistä, sähkö- ja polttoaineveroista kaivossähköveroon?
Kun Nokia-ilmiö oli jo hiipumassa tehtiin kustannuksia merkittävästi nostavia palkkaratkaisuja uskoen menestyksen maassa jatkuvan, vaikka uusien yritysten perustamisesta ja kasvupääomien muodostumisesta yrityksiin ei kannettu...