Tu­ki­per­hei­tä odottaa Me­ri-La­pis­sa kol­me­kym­men­tä lasta – "Lap­sel­le on oltava valmis an­ta­maan aikaa"

Nina ja Sami Viirin perhe on toiminut tukiperheenä monen vuoden ajan. Nuorimmat lapset Hilla, 7, ja Niila, 9, pelaavat olohuoneessa. Taustalla Nina laittaa Inkan, 15, hiuksia.

Kuva: Jouni Porsanger

Rovaniemen Hirvaalla asuva Viirin perhe saa kerran kuussa ”mieluisia vieraita”. Usean vuoden ajan Nina ja Sami Viiri ovat toimineet tukiperheenä kahdelle torniolaislapselle. Vuosien aikana tukisuhde on kehittynyt, eivätkä tukiperheeseen viikonvaihteeksi tulevat lapset ole omia lapsia kummempia.

– Toki ensin totuteltiin, mutta pian nämä lisälapset olivat kuin omia. Mitään erityisohjelmaa ei tukiperheenä tarvitse lapsille varata, vaan eletään yhdessä tavallista arkea. Lapsille on toki oltava aikaa. Ruokakaupassa pitää muistaa pöydässä olevan omien neljän lapsen lisäksi kaksi lisää, eli ruokaa on osattava varata tarpeeksi, kertoo Nina Viiri tukiperheenä toimimisesta.

Viirin pariskunta oli miettinyt tukiperheeksi ryhtymistä jo pitempään.

– Näimme lehdessä ilmoituksen, jossa Nuorten Ystävät etsivät tukiperheitä ja järjestivät kurssin. Oma perhetilanne oli silloin sopiva, eli vanhemmat lapset jo isompia ja pienetkin jo hieman kasvaneet. Kahden lisälapsen tulo sopi kaikille, joskaan pienemmät eivät vielä silloin ymmärtäneet asiaa. Meillä on ollut kaikki nämä vuodet samat lapset, joista on tullut kuin omia. Kukaan ei taida edes muistaa, että kyse on tukiperhetoiminnasta, Nina Viiri myöntää.

Nina Viiri näkee, että heidän perhe on tukiperheenä saanut paljon enemmän kuin mitä kokee antaneensa.

– Meille tarjottiin jossakin vaiheessa myös lisälasta, mutta siihen emme lähteneet. Kyse olisi voinut olla jopa pitkäaikaissijoituksesta, johon emme kokeneet omien resurssiemme riittävän. Tukiperheenä on ajatus olla lasten käytettävissä kerran kuussa. Toki meilläkin nämä lapset ovat joskus olleet pitempiäkin aikoja, mutta periaatteena on kerran kuussa sovittu viikonvaihde.

Perheen mukana

Viirin perheessä ei rakenneta ainakaan etukäteen erityistä ohjelmaa niille viikonvaihteille, kun torniolaislapset tulevat.

– Olemme spontaaneja, joten perhe-elämämme käy kaikille lapsille, omille ja lisälapsille sellaisena kun se on. Erityissuunnitelmia ei tarvitse tehdä, vaan tarjota kaikille lapsille tavallista arkea. Ruokaakin voidaan tehdä yhdessä, jos siltä tuntuu.

Toiselta paikkakunnalta tukiperheeseen tulevien alakouluikäisten lapsen kuljettaminen on vaatinut luovuutta.

– Joskus lapset on tuotu, toisinaan olemme heidät hakeneet, tai on tavattu puolimatkassa. Nykyään lapset ovat jo niin isoja, että osaavat matkustaa välin linja-autolla.

Tukiperheeksi ryhtymistä miettivät eivät Nina Viirin mielestä tarvitse erityistä lastenhoitokoulutusta.

– Periaatteessa kuka vain voi ryhtyä tukiperheeksi. Ei ole vaatimusta ydinperheestä, vaan yhtä hyvin käy myös yksin elävä ihminen tai lapseton pariskunta. Tärkeintä on valmius olla lapsen kanssa. Oman elämäntilanteen pitäisi rauhallinen, jossa ei ole mitään kriisejä. Lapset tarvitsevat aikuisten tukea, jossa ei voi olla muuta mielessä.

Tärkeää on olla lapselle aikuinen, kaveri, joka tuo helpotusta lapsen oman perheen tilanteeseen.

– Omia nämäkään lapset eivät ole, vaan lainassa vain, kuten kaikki lapset, Nina Viiri sanoo.

Tukiperheitä kouluttaa useampi eri järjestö ja kunnat.

Valtakunnallisesti arvioidaan yli tuhannen lapsen odottavan omaan tukiperhettä eri puolilla Suomea.

Tukiperhe on ennaltaehkäiseväjärjestely, jolla pyritään välttämään vaativampia lastensuojelullisia toimenpiteitä.

Tukiperheitä tarvitaan joka kuntaan

Meri-Lapin seudullinen sijais- ja tukiperhetyöntekijä Petra Talvensaari hakee tulevina viikkoina tukiperheitä.

– Meri-Lapissa on kolmisenkymmentä lasta jonossa tukiperheeseen. Tarvitsijoita on selvästi enemmän, kuin tukiperheitä. Tilanne on sama koko maassa. Toiveena on löytää lapsen kotipaikan läheltä tukiperheitä. Kyse on avohuollon ennaltaehkäisevästä toiminnasta, jolla tuetaan perheiden jaksamista.

Erityisvaatimuksia tukiperheille ei Talvensaaren mukaan ole, vaan tukiperheellä on oltava voimavaroja ja aikaa tukea lapsia.

– Tukiperheen on sitouduttava toimintaan vähintään vuodeksi kurssin jälkeen, jotta lapsille saadaan jatkuvuutta.

Tukiperheisiin tulevat lapset ovat yleensä taaperoiästä isompia, mutta harvoin vielä yläkoulussa olevia.

– Tukiperhe työskentelee lapsen ja hänen perheensä sekä perheen työntekijän kanssa yhteistyössä. Tukiperheille kunnat maksavat pienen korvauksen toiminnasta, joskin se vaihtelee eri kunnissa.

Meri-Lapissa ei ollut tukiperhetyöntekijää reiluun vuoteen, joten paine saada uusia tukiperheitä on kasvanut.