Kolumni: Eiköhän tämä taas tästä

Sää: Al­ku­vii­kos­ta pääs­tään jopa hel­le­lu­ke­miin – lämmin jakso loppuu sa­de­rin­ta­maan

Liikenne: Sil­ta­tar­kas­tuk­set häi­rit­se­vät lii­ken­net­tä Ro­va­nie­mel­lä

Tukes: Suur­pe­to­jen haas­ka­ku­vaus­pal­ve­luis­ta voi ai­heu­tua vaaraa – riski kasvaa, kun pe­to­ti­heys li­sään­tyy

Haaskakuvapalvelujen alueiden petomäärän kasvu on aiheuttanut Tukesissa huolta luontopolkujen käyttäjien ja asukkaiden turvallisuudesta.
Haaskakuvapalvelujen alueiden petomäärän kasvu on aiheuttanut Tukesissa huolta luontopolkujen käyttäjien ja asukkaiden turvallisuudesta.
Kuva: Tapani Kuoksa

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) kertoo, että suurpetojen haaskakuvauspalveluista aiheutuvat riskit kohdistuvat etupäässä alueen asukkaisiin, mökkiläisiin tai retkeilijöihin.

Riski kasvaa, kun petotiheys lisääntyy ja pedot tottuvat ihmisiin. Sen sijaan haaskakuvauspalvelun asiakkaille toiminnasta aiheutuu melko vähän riskejä.

Tukes on saanut loppukesän aikana tietoonsa neljä tapausta, jotka liittyvät suurpetojen ja ihmisten kohtaamisiin kuvauspaikkojen läheisyydessä. Osa tapauksista liittyy palvelun asiakkaisiin ja osa palvelun vaikutuspiirissä oleviin. Tukes selvittää tapauksia yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

Tukes valvoi haaskakuvauspalveluita tarjoavien yritysten toimintaa vii me vuonna aloitetussa projektissa.

Alueiden petomäärän kasvu on aiheuttanut Tukesissa huolta luontopolkujen käyttäjien ja asukkaiden turvallisuudesta. Tarkastusten perusteella selvisi, että kuvaustoiminnan riskit palvelun asiakkaille ovat vähäisiä, kun yritykset toimivat huolellisesti.

Läheltä piti -tilanteita on kuitenkin syntynyt, kun esimerkiksi omatoimiset kuvaajat ovat pyrkineet lähelle kuvauspaikkaa palvelun ulkopuolelta.

Tukesin saamien tietojen mukaan kuvauspaikkojen lähellä on esimerkiksi metsästetty karhuja tai koulutettu koiria.

Ravintohoukutin luo petokeskittymän

Suomessa suurpetokuvauspalveluja tarjotaan lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomessa. Palveluja tarjoaa noin 25-30 yritystä. Valvontaprojektissa niistä tarkastettiin yhdeksän.

Suurpetokuvauksessa keskitytään suurelta osin karhun kuvaamiseen, mutta kuvauspaikoilla käy myös ahmoja, merikotkia ja eri haukkalajeja. Susia on ruokintapaikoilla tavattu harvakseltaan.

Havaintojen perusteella yritykset käyttävät eläinten houkutteluun usein lohen ruotoja ja muuta perkausjätettä, jota täydennetään muun muassa puurolla, koiran kuivamuonalla sekä hunajalla.

Ruokaviraston keräämien tietojen perusteella tiloilta peräisin olevat kuolleet siat ovat yhdessä kala-aineksen kanssa eniten käytettyjä sivutuotteita haaskaruokinnassa.

Ravintohoukuttimen käyttö muodostaa pienille alueille suuren petokeskittymän.

Enimmillään yhden yön aikana yhdellä ruokintapaikalla on käynyt noin 40 karhua. Pienimmälläkin paikalla käy yön aikana 6 - 8 karhua. Pohjoisimmilla kuvauspaikoilla vierailee säännöllisesti myös merikotkia. Yritysten mukaan suuri osa karhuista ja merikotkista saapuu ruokailupaikoille Venäjän puolelta ja palaa sitten takaisin.

Suurimmat riskit liittyvät siirtymiseen kuvauspaikoille

Asiakkaille suurimmat riskit liittyvät siirtymiseen ja poistumiseen kuvauspaikoilla. Lähes kaikilla kuvaustoimintaa ohjaavilla oppailla on pitkä kokemus ja hyvä tietotaito. Suurella osalla oli myös ensiapukoulutus. Tarkastusten perusteella asiakkaille annettava ennakkoinformaatio on kattava, ja oppaat pääosin ovat paikan päällä tai muuten helposti tavoitettavissa.

– Petoja ruokkivien pitää huomioida toimintansa vaikutukset muuhun alueiden käyttöön ja toimintaan. Ruokinta-alueet tulisi selkeästi merkitä maastoon eikä kuvaustoiminnalla saa aiheuttaa turvallisuusriskiä muille luonnon käyttäjille tai heidän omaisuudelleen, sanoo ylitarkastaja Jaakko Leinonen.