Tu­han­net ras­taat, ta­vio­kuur­nat, tilhet ja pu­na­tul­kut her­kut­te­le­vat pih­la­jiin ka­te­tuil­la ruo­ka­pöy­dil­lä

Pihlajanmarjat ovat tilhien herkkua.
Pihlajanmarjat ovat tilhien herkkua.

Kohtalaisen runsas pihlajanmarjasato on houkutellut Meri-Lapin taajamiin suuria marjalintuparvia. Tungosta punaisen herkun äärelle on lisännyt myös se, että metsämarjojen sato oli tänä vuonna poikkeuksellisen huono. Tavallisesti etenkin arimmat rastaat ja tulkut saavat täytettyä kupuaan mustikoilla ja puolukoilla – nyt näistä kaivatuista marjoista jäivät paitsi useimmat kaksijalkaisetkin marjastajat.

Alkusyksystä kuuluva hento sirinä on alkusoittoa marjalintujen liikkeelle lähdöstä. Syksyn airueena ovat tilhet, jotka saapuvat Metsä-Lapissa olevilta pesimäalueiltaan rannikon tuntumaan. Nämä syyskuun alun lennot ovat ikään kuin marjamaiden kartoituslentoja, sillä pihlajien marjat ovat parhaimmillaan vasta ensimmäisten yöpakkasten puraisujen jälkeen.

Tilhiparvet kasvavat syksyn edetessä; pienet lentueet yhtyvät suuriksi, heliseviksi parviksi, joissa voi olla jopa tuhansia töyhtöpäitä. Syyskuun viimeisenä päivänä Sauvosaaressa arvioitiin olleen 700 tilheä ja Kivikolla suurparvessa muutamaa päivää aikaisemmin 800. Näistä lukemista on vielä matkaa Meri-Lapin ennätysparviin: Koivuharjulla marraskuun lopulla runsaat kymmenen vuotta sitten noin 4500 yksilön parvi ja 90-luvun alussa Sauvosaaressa 4000 tukkarastasta (yksi tilhen kutsumanimistä).

Hyvinä marjavuosina räkättirastaiden parvet voivat olla jopa tilhiparvia suurempia. Näin oli tilanne syyskuun lopussa 2006, jolloin Tornion Oravaisensaaressa oli liikekannalla yhden tunnin aikana uskomattomat 5200 räkättiä. 90-luvun ennätysmääräksi saatiin 3000 muuttajaa Simon Viantieltä.

Räkättirastaat viivyttelevät hyvinä pihlajanmarjasyksyinä jopa tammi-helmikuun puolelle asti. Esimerkiksi Sauvosaaressa laskettiin tammikuun lopussa 1983 olleen 1200 räkättiä.

Tänä syksynä toistaiseksi suurin kertymä saatiin 3.10. Kemin Siikalahden yltä; liikkeellä oli arviolta 1000 yksilöä. Syyskuun lopulta on Meri-Lapista tehty useita havaintoja 200-400 yksilön suuruista rastasparvista.

Muut rastaat näyttävät kaikonneen - punakylkirastaita lukuun ottamatta - jo talvehtimisalueitaan kohti. Vielä syyskuun lopulla nähtiin monin paikoin kulorastaita ja laulurastaita. Pakkasia säikkymätön mustarastas kuuluu syksyn lajistoon, ja monet pensaikoissa lymyilevät ja ruokintapaikoilla piipahtelevat tunnelmahuilistit sinnittelevät Kemi-Tornion alueella talven yli. Lokakuun alkupäivinä on nähty jo pieniä taviokuurnaparvia. Niitä nähtäneen lisää lähipäivinä.

Marjalintuihin kuuluva punatulkku kuuluu talven hiljaisimpiin siivekkäisiin. Olen seurannut niiden vierailuja lintulautamme tuntumassa. Ne ilmaantuvat kuin tyhjästä ja katoavat pikaisen aterioinnin jälkeen jonnekin kuusikoiden kätköihin. Punatulkku ei ole suurten parvien lintu. Tiiran lintuhavaintosivuilta löysin suurimmaksi parveksi Järpissä viikko sitten havaitun 15 tuomiherran (yksi punatulkun kutsumanimistä) joukon.

Mielenkiintoista lintusyksyä jatkuu toivon mukaan vielä viikkoja. Lumen tulo antaa sitten näkyvää liikettä viivyttelijöiden siipilihaksille.

Lähde: Kemin-Tornion alueen linnut (Pentti Rauhala, Matti Suopajärvi ja Pekka Suopajärvi)