Hallitseva ravikuningatar asuu edelleen Korpilahdella, mutta valtaapitävällä on paljasjalkaiset lappilaiset perintöprinsessat.
V. H. Suvittaren kolmas seppele olisi sujahtanut sen kaulaan Mäntyvaaran kruunajaisissa läpihuutojuttuna, elleivät Turotuuli ja Tähtitar olisi tehneet ratkaisumatkasta 3 100 metristä trilleriä, jonka käänteistä puhutaan vielä pitkään.
Sodankyläläisten Jukka Harjulan ja Esko Sokeron Tähtitar tarpoi paraatimatkallaan väsymättä voittoon ja ensikertalaisena komeasti kuningatarkisan pronssille.
Rovaniemen maalaiskuntalaisten Anna-Liisa ja Kalevi Salmelan Turotuuli otti kotiratansa seppeletaistosta hopeaa, jonka väriä voidaan jossitella pitkään.
Salmela ja ohjastaja Ari Hartikainen vetivät ratkaisumatkalle hihasta yllättävän ässän riisumalla tammalta pois kaikki kengät ja suojat - ensi kertaa hevosen yhdeksän kautta jatkuneella uralla.
Muutos viritti muut matkatneljällä kengällä juosseen Turotuulen myrskykuntoon, mutta laukka-askeleet johdosta viimeisellä takasuoralla panivat tukkoon kuningatartien.
Turotuuli hävisi tilanteessa enemmän kuin sekunnin, jonka se jäi Suvittaresta kokonaiskilpailussa.
Sen vuoksi 26 120 katsojan joukossa oli paljon niitä, jotka näkivät lappilaistamman laukan tismalleen seppeleen mittaiseksi.
Avojaloin uusi tyyli
Kuninkuusravit on ravikilpailut ja laukoista jossittelu sikäli tarpeetonta.
Varmuus on väkevä valtti 6 809 metrin mittelössä. V. H. Suvitar oli kahdella matkalla selvästi paras ja kolmannella kyllin sitkeä voittaakseen ansaitusti kolmannen tittelin Turun (2001) ja Lahden (2003) jatkoksi.
Monet ennakoivat Turotuulen kolmesta kilometristä tuskien taivalta, mutta tamma juoksi epäilijät hiljaisiksi.
Tuomaita riitti vielä alkumatkasta, kun Hartikainen lasketteli menohaluisen ajokkinsa kärkeen jo ensimmäisen takasuoran lopussa.
Hartikainen olisi tyytynyt vähempäänkin vauhtiin, mutta kenkien riisumisesta tyyliinsä uutta lentoa saanut Turotuuli oli toista mieltä.
1 000 ja 2 000 metrin väliajat 24,3 ja 26,4 olivat kovempia kuin Apassilla kuninkuuskisassa vähän myöhemmin.
Takajalka löi tyhjää
Vauhti painoi silti enemmän muita kuin Turotuulta. Se näytti viimeisellä takasuoralla nykäisevän jopa piirun verran lisää kaulaa, ennen kuin laukka yllätti.
Kyse ei ollut niinkään väsymyksestä kuin siitä, että kengätön takajalka petti alta ja tamma liukastui laukalle.
Ravi löytyi pian muutamaksi askeleeksi kadotakseen kohta uudelleen.
Yritys paikata erhe toppasi sananmukaisesti viimeisessä kaarteessa ja loppusuoralla, kun Turotuuli ei päässyt vapaasti kirimään hiipuvien kilpakumppaneiden takaa.
–Siinä peruuteltiin ja käänneltiin joka suuntaan, ennen kuin päästiin taas ajamaan, Ari Hartikainen sanoi eikä oikein tiennyt, itkeäkö vai nauraa.
Loppumetrit Turotuuli pinnisti vauhdilla ja ehti kolmanneksi Tähtitaren ja Milian jälkeen.
Olemuksesta näki, että tapahtunut harmitti kokenuttakin kuskia.
–Riskillä pelattiin ja nyt kävi näin. Mutta hevonen oli loistava.
20 000 euron viikonloppu
Kalevi Salmelakaan ei osannut iloinnut kokonaiskilpailun sinänsä hienosta kakkossijasta aivan kädet suorana.
–Mutta kun nukutaan yö, niin eiköhän hopea ala jo hohtaa, mies aprikoi.
–Nyt mielessä pyörivät vielä nuo laukat. Ja se, että olisi saanut edes kiriä vapaasti niiden jälkeen.
Niin paljon tapahtunut ei harmittanut, etteikö Salmela olisi uusinut kisaa videolta kotiin päästyään.
–Tapahtuneen kestää aina, kun ei tarvitse vain tulevaa katsella.
Avausmatkan kakkosena ja mailin nelosena Turotuuli ansaitsi urakastaan tasan 20 000 euroa.
–Raha kyllä kelpaa, Salmela hymyili ja löysi muitakin syitä tyytyväisyyteen.
–Moni taisi luulla, että tamma olisi kolmellatonnilla tuhon oma. Mutta se olikin juuri siinä parhaimmillaan.
Tieto on tärkeä ensi kautta suunniteltaessa.
–Nyt saatiin varmistus sille, että pohjat on tehty talvella oikealla systeemillä. Tästä on helppo jatkaa.
Tähtitar kaipaa nopeutta
Tähtitaren voitto kolmellatonnilla noudatti kuningatarkisan käsikirjoitusta.
Juuri siinä vahvan tamman piti iskeä ja Aki Antti-Roikon suojatti hoiti leiviskänsä prikulleen.
Laukaton viikonloppu lämmitti Antti-Roikoa ja omistajia. Kahdella ensimmäisellä matkalla syntynyt 2,4 sekunnin ero oli vielä liikaa seppelettä ajatellen, mutta entäpä ensi vuonna?
–Fysiikka tällä riittää titteliin. Lähtönopeutta ja -varmuutta tarvitaan lisää, jotta lisämetrejä ei tulisi ihan mahdottomasti, Antti-Roiko sanoi ja uskoi tilanteen korjaantuvan ajan kanssa.
–Usein nopeus kehittyy iän karttuessa.
Toistaiseksi Tähtitaren ennätys on 23,7, joka syntyi sunnuntain mailin kuutossijan kylkiäisinä. Palkintoja lohkesi kaikkiaan yli 15 000 euroa.
Antti-Roiko ja apumies Marko Taittonen ansaitsevat sulan hattuunsa siitä, että saivat vietyä epävarman Tähtitaren laukatta läpi kovan viikonvaihteen. Antti-Roiko on kuvaillut tammaa "raviratojen Nykäseksi", jolla on yhtä lailla pistämättömiä lahjoja kuin oikkuja.
Suvitar hetken rataennätyshevonen
V. H. Suvittaren valmentaja Seppo Tammelin sai talliinsa kolmannen seppeleen, vaikka alkukausi lupasi ankeasti sujuneena muuta.
Rovaniemelle tullessaan Suvittarella oli tältä vuodelta tilillään vajaat 7 000 euroa. Nyt ropsahti kerralla liki 45 000.
–Lahden kuninkuusravien jälkeen tuli tammalähtöjen puutteessa kahdeksan kuukauden tauko. Eihän tämän ikäinen käynnisty silloin uuteen kauteen kovin herkästi, Tammelin selvitti 13-vuotiaan taustaa.
Päijänteen uimareissuilla herkistynyt huippukunto vei kuningattaren maililla puolisen tuntia kestäneeseen rataennätykseen 23,0 ja maratonilla neljänneksi, vaikka juoksu oli ihan muuta kuin Ari Moilasen käsikirjoituksessa.
–Turotuulen tempo yllätti sen verran, että rattailla meni välillä sormi suuhun. Onneksi hevonen jaksoi taistella, vaikka jouduin toiselle radalle jo 800 metriä ennen maalia.
Juttu on julkaistu Lapin Kansassa 9.8.2004.