Suomi tunnetaan sananvapauden mallimaana. Mainetta on pönkittänyt osaltaan kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja-järjestön vuosittainen maailman lehdistönvapausvertailu, missä maamme on ollut suvereeni ykkönen 2010 lähtien. Vaan ei ole enää.
Tuoreimmassa vertailussa edelle kiilaa Norja. Syy löytyy marraskuun 2016 tapahtumista. Tuolloin pääministeri Juha Sipilä (kesk.) lähetti Yleisradion toimittajalle ja päätoimittajalle useita kriittisiä sähköpostiviestejä sen jälkeen, kun Yle oli julkaissut uutisen hänen mahdollisesta esteellisyydestään Terrafame Group Oy:n rahoitusta koskevassa päätöksenteossa. Eduskunnan oikeusasiamies kumosi myöhemmin esteellisyysepäilyn.
Julkisen sanan neuvosto (JSN) antoi maaliskuussa Ylelle langettavan päätöksen Terrafame-uutisoinnista. JSN:n mukaan Yle alistui Sipilän painostukseen, mikä oli omiaan rajoittamaan sananvapautta. Pääministerikin on myöntänyt sähköpostit virheekseen.
Myös apulaisoikeuskansleri Risto Hiekkataipale arvosteli äsken Sipilää sähköposteista. Hiekkataipaleen mukaan ”pääministerin menettely ei ollut täysin sopusoinnussa tämän tehtäville asetettujen vaatimusten kanssa, sillä julkisella vallalla on velvollisuus turvata median sananvapaus”. Oikeuskanslerin mielestä ei ole osoitettavissa, että Sipilän tarkoituksena olisi ollut vaikuttaa Ylen uutisointiin, mistä huolimatta tällainen mielikuva on voinut syntyä.
Vaikka Suomi ei ole enää sananvapauden ykkösmaa, se kelpaa yhä mallimaaksi useimmille valtioille – myös länsimaille, joista monissa lehdistönvapausasiat ovat kehittyneet viime aikoina huonompaan suuntaan. Hyvä esimerkki on Yhdysvallat, jonka presidentti Donald Trump pitää riippumattomia toimittajia vihollisinaan ja hyökkää jatkuvasti laatujournalismistaan tunnettujen medioiden kimppuun.
Yhdysvallat on todiste siitä, ettei lehdistönvapaus ole itsestäänselvä asia edes demokraattisissa maissa. Niistäkin löytyy ”toimittajia”, jotka esiintyvät toimittajina, mutta toimivat todellisuudessa hallituksen tai jonkun muun tahon äänitorvina aseinaan valeuutiset ja muu propaganda. Toimittajiin kohdistetussa poliittisessa painostuksessa ei ole sinänsä mitään uutta. Sitä on ollut aina. Uutta on tapa, jolla Trump vapaan maan johtajana yrittää vaikuttaa sekä mediaan että kansan media-asenteisiin pönkittääkseen valtaansa.
Median ja toimittajien tärkein tehtävä on – edelleen – kertoa totuus. Tähän sisältyy kritiikinsietokyvyn lisäksi se, että jos virheitä tehdään, ne tunnustetaan ja korjataan.